Kansanedustajien vaalirahoitus on noussut poliittisen keskustelun ykkösteemaksi tällä viikolla. Eikä syyttä. Sinänsä vuodesta 2000 peräisin oleva laki vaalirahoituksesta voisi toimia hyvinkin. Se vaatisi ainoastaan, että kansanedustajat itse noudattaisivat sitä.
Kansanedustajien vaalirahoitus on noussut poliittisen keskustelun ykkösteemaksi tällä viikolla. Eikä syyttä. Sinänsä vuodesta 2000 peräisin oleva laki vaalirahoituksesta voisi toimia hyvinkin. Se vaatisi ainoastaan, että kansanedustajat itse noudattaisivat sitä.
Näin ei kuitenkaan kaikki edustajat ole toimineet. Osa edustajista on laiminlyönyt vaalirahoitusilmoituksen täyttämisen sillä tarkkuudella kuin laki vaatisi. Yksiselitteisesti laki määrää, että jos kansanedustajaksi valittu on saanut joltakin taholta, olipa se yksityishenkilöltä, yritykseltä tai yhdistykseltä, yli 1700 €, niin lahjoituksen antaja on ilmoituksessa nimettävä. On suorastaan hämmästyttävää, että perusteluksi sille, että lakia ei ole noudatettu, on esitetty, ettei ole mitään sanktiota asetettu sen varalle, että lakia rikotaan. Kyllä se vain on niin, että lainsäätäjän itse pitäisi noudattaa omia säätämiään lakeja!
Kansan luottamus koko poliittiseen järjestelmään on yhteiskuntamme peruspilareita. Usein esitämme huolemme siitä, että äänestysvilkkaus laskee, ja etteivät ihmiset välitä yhteiskuntamme yhteisistä asioista. Silloin olisi syytä myös itse näyttää esimerkkiä ja myötävaikuttaa järjestelmämme uskottavuuden ylläpitämiseen. Todettakoon tässä selvyyden vuoksi, että kenelläkään Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajista, ei ole ollut tarvetta täydentää vaalirahoitusilmoitustaan. Sen sijaan kaikista suuremmista puolueista, myös oppositiosta, löytyy edustajia jotka ovat joutuneet täydentämään ilmoitustaan.
Nyt on kuitenkin aika jokaisen, joka on toiminut väärin pyytää anteeksi ja suunnata katseet eteenpäin. Suomihan on tiedetty olevan Euroopan vähiten korruptoitunut maa. Ja lähden siitä, että myös me kansanedustajat haluamme pitää tästä maineesta kiinni. Joten, vaalirahoitusjärjestelmästä on tehtävä entistäkin läpinäkyvämpi. Avustusten vastaanottamisessahan ei sinänsä ole mitään väärää taikka mitään hävettävää. Eikä avustusten antamisessakaan ole mitään väärää. Useimmat ihmiset ymmärtävät, että vaalikampanjan tekeminen vaatii rahaa. Emmekä halua sellaista järjestelmää, että ainoastaan rikkaat pärjäävät vaaleissa. Joten avustusten vastaanottaminen tulee myös tulevaisuudessa olla sallittua. Muuten syntyy todellista eriarvoisuutta.
En myöskään kannata eduskunnan entisen puhemiehen Paavo Lipposen ehdotusta, että siirryttäisiin listavaaleihin. Listavaaleissa puolueiden rooli korostuu yhä enemmän, ja yksittäisen kansalaisen mahdollisuus vaikuttaa siihen, ketkä tulevat valituksi, pienenee. Katson, että on hyvin tärkeätä, että jokainen kansalainen voi itse valita ketä henkilöä hän äänestää. Se on sitä todellista kansanvaltaa.
Olen myös tullut vakuuttuneeksi siitä, että myös puolueiden rahoituksen tulisi olla läpinäkyvää. Se lisäisi politiikan uskottavuutta kansalaisten silmissä. RKP on myös tässä suhteessa näyttänyt esimerkkiä tällä viikolla, ja kehotan muita puolueita seuraamaan esimerkkiä.
On erittäin hyvä, että oikeusministeriö nyt lähtee uudistamaan vaalirahoituslakia nopeassa tahdissa, ja jotta uusi laki toimisi paremmin kuin edellinen käytännössä. Emme pääse eroon siitä, että nyt on otettava myös sanktioita mukaan lain tehostamiseksi. Niin ikään valvovalle viranomaiselle, oli se oikeusministeriö tai valtion tarkastusvirasto, on annettava oikeus pyytää lisätietoja. Se on suuren yleisön ja jokaisen edustajan intressissä. Mitä sanktioiden tulisi olla, siitä varmasti tulee vilkasta keskustelua. Leikkimielellä tässä voisi ehdottaa jopa yhdyskuntapalvelua.
Anna-Maja Henriksson
Kansanedustaja, Rkp
Pietarsaaresta
