Tällä viikolla tapasin nuoria äitejä pikkulapsineen. Ei siinä sen kummempaa, nuoria lasten vanhempia löytyy kaikkialta, ajattelet ehkä. Totta, mutta erikoista juuri näillä nuorilla äideillä oli heitä ympäröivä ympäristö.
Tällä viikolla tapasin nuoria äitejä pikkulapsineen. Ei siinä sen kummempaa, nuoria lasten vanhempia löytyy kaikkialta, ajattelet ehkä. Totta, mutta erikoista juuri näillä nuorilla äideillä oli heitä ympäröivä ympäristö. Kyseessä oli nimittäin Hämeenlinnan vankila, josta löytyy maan suurin yksikkö, n. 100 paikkaa, naisvangeille.
Miten voidaan pitää lapsia vankilaympäristössä, ovat jotkut kysyneet minulta. Erittäin oikeutettu kysymys. Kyseessähän on, mitä lapsen näkökulmasta on parasta. Ja varmaankin on hyvä, että vankeinhoitolaki sallii, että äiti voi hoitaa ja pitää lapsestaan huolta niin kauan kuin lapsi on alle kolme vuotta, jos lastensuojelunäkökulmasta ratkaisu on paras. Usein ratkaisu ei ole paras mahdollinen.
Äiti- ja lapsiosasto oli sinänsä leikkikoulun näköinen, ja siinä oli tietysti hoitajahenkilökuntaa paikalla. Käytössä oli myös pieni sisäpiha keinuineen ja hiekkalaatikolla ja ”selli”, jossa äiti ja lapsi asuivat, oli lähinnä tavallisen pieneen huoneen näköinen. Silti en voinut olla ajattelematta: Mitä näistä pienokaisista tulee, ja miten äiti selviää jokapäiväisestä elämästä sitten vapaassa?
Selvisi kaikessa selvyydessään, että kaikista vangeista n. 90 prosentilla on huumeongelmia. Ja kuten henkilöstöstä yksi totesi, voi olla että aika vankilassa äidin kanssa, päivittäisine rutiineineen ja turvallisine ihmiskontakteineen, kuitenkin on parasta aikaa lapsen elämässä. Surullinen ajatus sinänsä, ja ajatusta vahvisti se, että nyt joutuvat ne nuoret naiset vankilaan, jotka itse ovat olleet siellä lapsina. Rikollisuus voi, kun se on pahinta, mennä perintönä.
Lakivaliokunnan kanssa kävimme myös vastakunnostetussa Riihimäen vankilassa, jossa vangittuna on suuri osa pahimmista rikollisistamme, joiden edessä on pitkä vankeusrangaistus, ja näiden keskellä parikymmentä elinkautisvankia. Riihimäellä toteutetaan useita kuntoutusohjelmia, myös sellaisia, joiden tavoite on selvitä huumeongelmista. Ohjelmiin osallistuminen on vapaaehtoista ja tulokset ovat vaihtelevat. Mutta kuten vankilapäällikkö siellä totesi, olisi rikosten määrä Suomessa, ja ennen kaikkea törkeät väkivaltarikokset, huomattavasti vähempi, jos meillä olisi huumevapaa yhteiskunta.
Panostaminen ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin on erittäin tärkeää, kun kyseessä on syrjinnän ja rikollisuuden välttäminen. Viikon uutinen oli, että kiusaamisen ja rikollisuuden välillä on yhteys ja se osaltaan myös korostaa miten tärkeää on, että ryhdymme toimenpiteisiin ajoissa ja että teemme sen yhteiskunnan kaikilla alueilla. Meidän on paremmalla tavalla tunnistettava ongelmat ja tultava toimeen niiden kanssa ennen kuin on mennyt liian pitkälle. Sekä kunnilla että valtiolla on syytä myöntää riittävät resurssit päivähoidon, koulujen ja sosiaalihoidon hoitohenkilöstöön. Se on investointi tulevaisuuteen.
Anna-Maja Henriksson
