Tämän kysymyksen asetamme itsellemme aika harvoin, näin uskon. Jokapäiväisessä elämässämme maamme itsenäisyys on meille itsestäänselvyys. Näin ei ollut runsaat 60 vuotta sitten.
Tämän kysymyksen asetamme itsellemme aika harvoin, näin uskon. Jokapäiväisessä elämässämme maamme itsenäisyys on meille itsestäänselvyys. Näin ei ollut runsaat 60 vuotta sitten.
Itsenäisyyspäivä 6. joulukuuta muistuttaa meitä historiastamme. Se muistuttaa meitä veteraanien, isiemme ja veljiemme mutta myös äitiemme ja sisarustemme uhrauksista. Itsenäisyyspäivä muistuttaa meitä myös siitä, että maailmassa on edelleen maita, joissa ihmiset taistelevat vapauden puolesta, demokratian puolesta, äänioikeudesta, ihmisoikeuksien puolesta sekä rauhasta.
Ajattelen itse niin että itsenäisyys on vähän niinkuin terveys meille ihmisille. Niin kauan kun olemme terveitä emme osaa arvostaa terveyttämme, mutta sinä päivänä kun sairastumme tai joku lähiomainen sairastuu vakavammin, huomaamme kuinka arvokas ja tärkeä asia terveys itse asiassa on. Sama pätee maamme isenäisyyteen. Jos se olisi uhattu, huomaisimme kyllä kuinka tärkeästä asiasta on kysymys. Toivottavasti meidän ei kuitenkaan tarvitse enää koskaan kokea sellaista uhkaa.
Nykypäivän nuorilla voi olla vaikeata ymmärtää mitä esi-isiemme ovat tehneet maamme ja sen itsenäisyyden puolesta. Sen takia on tärkätä ett puhumme myös menneisyydestä ja pidämme historian elävänä sukupolvesta toiseen. Joka tuntee historiansa on helpompi navigoida myös tulevaisuudessa oikein.
Viettäkäämme myös tätä maamme 89:ttä itsenäisyyspäivää menneitä muistellen, nöyryydellä heitä kohtaan jotka antoivat elämänsä meidän vapautemme puolesta ja kiitollisuudella heitä kohtaan jotka vielä elävät ja taistelivat meidän ja Suomen tulevaisuuden puolesta.
