Vainoamisen kriminalisointi on viime aikoina ollut melko vilkkaan julkisen keskustelun kohteena sekä Suomessa että ulkomailla. Tällä viikolla oikeusministeriön työryhmä luovutti minulle mietintönsä aiheesta. Työryhmä ehdottaa rikoslakiin uutta, vainoamisen kieltävää rangaistussäännöstä.
Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus edellyttää vainoamisen kriminalisointia. Muutokselle on myös selkeä kansallinen tarve. Laitonta uhkaamista ja lähestymiskiellon rikkomista koskevat kriminalisoinnit kattavat jo nyt suurelta osin yleissopimuksen velvoitteet, mutta nykyinen lainsäädäntö ei ole kaikilta osin kyennyt vastaamaan vainoamisen kohteen suojelutarpeeseen.
Vainoamisen uhrien ongelmat on otettava vakavasti. Tutkimusten mukaan uhrit kokevat vainoamisen erittäin stressaavaksi, ja useat heistä kärsivät erilaisista psyykkisistä ongelmista, kuten ahdistuksesta ja unettomuudesta. Uhrin näkökulmasta vainoamisen erillinen kriminalisointi on tämän takia hyvin perusteltua.
Työryhmän ehdotuksen mukaan vainoamiseen syyllistyisi henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Olennaista on, että kyseessä ei ole yksittäinen teko, vaan osateoista muodostuva henkilön elämänlaatua vakavasti häiritsevä tila, joka voi muodostua erittäin ahdistavaksi tai saada henkilön pelkäämään turvallisuutensa puolesta.
Vainoamisesta voitaisiin ehdotuksen mukaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Teko olisi niin sanottu asianomistajarikos, mutta yleisellä syyttäjällä olisi myös itsenäinen syyteoikeus, jos vainoamisessa on käytetty hengenvaarallista välinettä tai jos erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.
Rikoslakiin ehdotetaan lisättäväksi myös uusi viestintärauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös, joka kattaisi lähtökohtaisesti kaikki viestintävälineisiin lähetettävät häirintäviestit. Tekoon syyllistyisi henkilö, joka häirintätarkoituksessa toistuvasti lähettää viestejä tai soittaa toiselle. Myös tämä uudistus on hyvin toivottava, sillä se laajentaisi häirintäviestinnän rangaistavuutta kotirauhaa häiritsevästä puhelin- ja matkapuhelinhäirinnästä muihinkin viestintävälineisiin eikä rangaistavuus olisi enää sidottu siihen, että puhelu tai viesti vastaanotetaan kotirauhan piirissä.
Vainoaminen eri muodoissa on ongelma valitettavan monelle suomalaiselle. Erityisesti naiset ovat parisuhteen kariuduttua alttiita joutumaan vainoamisen kohteiksi. Nyt ehdotetut muutokset rikoslakiin ovat askel oikeaan suuntaan vainoamisen uhrien suojelussa.
Kolumni Keski-Pohjanmaassa 29.4.2012
