Päivittäin saamme lukea uutisia vakavista liikenneonnettomuuksista, rattijuopumuksista ja holtittomasta ajamisesta. Liikenteessä menehtyneiden ja loukkaantuneiden ihmisten lukumäärä tämän vuoden aikana ylittävät viime vuoden vastaavat luvut. Tämä on huolestuttavaa lukemista.
Päivittäin saamme lukea uutisia vakavista liikenneonnettomuuksista, rattijuopumuksista ja holtittomasta ajamisesta. Liikenteessä menehtyneiden ja loukkaantuneiden ihmisten lukumäärä tämän vuoden aikana ylittävät viime vuoden vastaavat luvut. Tämä on huolestuttavaa lukemista.
Jotenkin tuntuu siltä, että välinpitämättömyys on saanut yhä suuremman vallan monen kuljettajan käyttäytymisessä. Ei ajatella, että voi olla vaaraksi toisille ihmisille. Merkillistä on kuitenkin, ettei ajatella myöskään sitä, että voi olla vaaraksi itselleen, jos istahtaa rattiin kun on juonut tai käyttänyt muita huumeita.
Lisääntynyt rattijuopumus on todella pelottavaa. Tarvitsemme vakavan keskustelun sekä tämänhetkisistä promillerajoista että rattijuopumuksen seuraamuksista. Alennettua promillerajaa ja jopa nolla -toleranssia on esitetty julkisessa keskustelussa koskien nimenomaan nuoria kuljettajia. Myös liikenneministeri Anu Vehviläinen on puhunut nollatoleranssin puolesta kun kysymyksessä ovat uudet kuljettajat. Ajatus sinänsä on mielenkiintoinen. Mutta minkälaisen signaalin annamme nuorille, jos sanomme että nyt kolme vuotta et saa ajaa ollenkaan, jos olet juonut keskioluen, mutta sitten sen jälkeen se onkin sallittua? Mielestäni silloin ollaan aika heikoilla jäillä. Kyllä lähtökohtana pitäisi olla, että samoja promillerajoja sovelletaan jokaiseen kuljettajaan iästä ja ajokortin saamisajankohdasta riippumatta. Eli mielestäni meillä ei pitäisi olla promillerajoja riippuen kuljettajan iästä. Se antaa vääränlaisen signaalin. Ei voi olla niin, että on enemmän sallittua ajaa vähän humalassa jos on vanhempi.
On niitä, jotka puhuvat ylipäänsä alennettua promillerajaa vastaan koska katsovat, että se vaatisi enemmän resursseja poliiseilta, ja koska he näkevät, että todelliset vaarantekijät kuitenkin löytyvät heistä, jotka ajavat yli yhden promillen humalassa. Varmasti osittain ovat oikeassa. Toisille ihmisille todelliset vaaran aiheuttajat ovat juuri ne, jotka ajavat yli yhden promillen humalassa. Mutta kuinka moni heistä ei olisi sitä ensimmäistäkään lasia ottanut, jos raja olisi esimerkiksi 0,2 promillea? Siihen kysymykseen ei ole löydettävissä, ainakaan helposti, mitään vastausta.
On aivan selvää ettei ainoastaan promillerajoja tarkistamalla tulla saavuttamaan parempaa liikenneturvallisuutta. Osittain joudumme myös miettimään rattijuopumuksen rangaistus-seuraamuksia, mm. alkolukon aktiivisempaa käyttöä. Ennen kaikkea tarvitsemme kuitenkin asenteisiin muutoksia, ja pikaisesti. Varsinkin nuorten miesten liikennekäyttäytyminen olisi otettava erikoistarkasteluun. Siinä työssä tarvitaan meidän kaikkien panostusta. Se mitä ruokapöydän ympärillä puhutaan, ja miten vanhemmat näyttävät mallia omille lapsilleen istuessaan ratin takana, on vähintään yhtä tärkeätä kuin se mitä opitaan koulussa ja autokoulussa. Eikä myöskään päästä siitä, että edelleen on poliisin läsnäololla liikenteessä merkittävä vaikutus ihmisten liikennekäyttäytymiseen.
Anna-Maja Henriksson
