Oikeuslaitospäivä 15.3.2013

15.03.2013 klo 15:21
Arvoisat oikeuslaitospäivän osanottajat, Bästa åhörare,
Platon toteaa teoksessaan Valtio, että ihmiset ovat yleensä valmiit tekemään ja hankkimaan sellaista, mikä näyttää oikeudenmukaiselta ja jalolta, vaikkei sitä olekaan. Hyvän kohdalla asia on toisin: kukaan ei tyydy hankkimaan sellaista, mikä näyttää hyvältä, vaan kaikki tavoittelevat sitä, mikä todella on hyvää ja halveksivat näennäiskuvaa. Oikeusvaltion tulee toimia siten, että sen tarjoamat oikeudenmukaisuuden takeet ovat sekä hyviä että aitoja. Oikeudenmukaisuutta tavoitellessa on kuitenkin suuri vaara, että keskitytään muodollisuuksiin enemmän kuin sisältöön.
Arvoisat oikeuslaitospäivän osanottajat,
Platon toteaa teoksessaan Valtio, että ihmiset ovat yleensä valmiit tekemään ja hankkimaan sellaista, mikä näyttää oikeudenmukaiselta ja jalolta, vaikkei sitä olekaan. Hyvän kohdalla asia on toisin: kukaan ei tyydy hankkimaan sellaista, mikä näyttää hyvältä, vaan kaikki tavoittelevat sitä, mikä todella on hyvää ja halveksivat näennäiskuvaa. Oikeusvaltion tulee toimia siten, että sen tarjoamat oikeudenmukaisuuden takeet ovat sekä hyviä että aitoja.  Oikeudenmukaisuutta tavoitellessa on kuitenkin suuri vaara, että keskitytään muodollisuuksiin enemmän kuin sisältöön. 

Tämänpäiväinen keskustelu tulee todennäköisesti keskittymään pitkälti oikeudenhoidon uudistamisohjelmaan, jonka oikeusministeriön kansliapäällikön Tiina Astolan johtama neuvottelukunta luovutti minulle keskiviikkona. Neuvottelukunnan jäseninä on ollut oikeushallinnon johtavia edustajia, joita haluaisinkin vielä kerran kiittää arvokkaasta työstä. Neuvottelukunnan työ luo pohjaa oikeuslaitosta ja sen tulevaisuutta koskevalle keskustelulle. Keskeinen kysymys on, miten oikeusturvan toteutuminen voidaan taata pitkällä aikavälillä yhteiskunnassa, jossa resurssit niukkenevat.

Haluaisinkin alkajaisiksi käsitellä juuri tätä aihetta, ja puhua hieman laajemmin yhteiskunnasta, taloudesta ja maamme tilanteesta. Kolme viikkoa sitten hallituksen puolivälitarkastelussa hahmoteltiin suuntaviivoja hallituskauden jatkolle. Nämä suuntaviivat täsmentyvät ensi torstain kehysriihessä, jossa sovitaan tulevien vuosien talouskehyksistä. Puolivälitarkastelussa todettiin, että lisäsopeutustoimia tarvitaan noin puoli miljardia euroa vuosittain, jotta hallitusohjelman tavoite valtionvelan bruttokansantuoteosuudesta voitaisiin saavuttaa. Valtiontalouden alijäämän pienentäminen yhteen prosenttiin vaatisi noin 2,3 miljardin sopeutustoimia. Tasoa tarkennetaan ennen kehyskeskusteluja, mutta jo nyt tiedetään, ettei kyse ole pienistä summista.

On selvää, että säästöt koskevat myös oikeushallintoa. Yhtä selvää on se, ettei valtion menoja voida enää leikata kestävästi juustohöylällä. Sen sijaan on tarkasteltava jokaisen hallinnonalan erityispiirteitä ja niiden laajempaa merkitystä demokratian, oikeusvaltion ja yhteiskuntamme kannalta. Kaikilla hallinnonaloilla on omat haasteensa ja vahvuutensa, ja ne ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Uskallan kuitenkin väittää, että oikeushallinnolla on aivan erityinen merkitys yhteiskunnan rakentamisessa.

Sen varjolla emme voi kuitenkaan sulkeutua kuplaan ja kieltäytyä näkemästä sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Emme myöskään voi ajatella, että tähänastiset toimintatapamme ovat ainoita oikeita. Oikeudenhoidon uudistamisohjelma on askel oikeaan suuntaan, ja oikeusjärjestelmää on uskallettava kehittää niin, että se vastaa ajan haasteisiin. Tosiasia on myös se, että meidän on pakko tarkastella resurssejamme. Tämä ei koske pelkästään omaa alaamme, vaan yhtä lailla esimerkiksi kuntia, sosiaali- ja terveysministeriötä, sisäasiainministeriötä ja puolustusministeriötä. Niissä kaikissa joko on tehty tai on tekeillä merkittäviä rakenteellisia uudistuksia sekä säästöjen tavoittelemiseksi että yhteiskunnan haasteisiin vastaamiseksi.

Kuntauudistus ja sosiaali- ja terveysuudistus ovat laajoja kokonaisuuksia, jotka ovat saaneet runsaasti huomiota muun muassa tiedotusvälineissä. Niissä on kyse sellaisten rakenteiden luomisesta, jotka takaavat pitkällä aikavälillä tasavertaiset palvelut koko maassa. Keskeistä on, että myös haja-asutusalueilla voidaan syntyä, elää ja kuolla ja että ihmiset voivat luottaa yhteiskunnan apuun sitä tarvitessaan. Keskeistä on myös se, että palvelut eivät ole kohtuuttoman kaukana ja että päteviä opettajia, lääkäreitä ja hoitoalan ammattilaisia on ympäri maata. Samantyylisiä tavoitteita on myös poliisiuudistuksessa, joka pyrkii vähentämään byrokratiaa ja lisäämään kansalaisten lähellä olevien poliisien määrää. Tarkoitus on, että apu on lähellä, kun sitä tarvitaan. Loppujen lopuksi haasteet ovat melko samankaltaisia useimmilla eri aloilla. Niinpä meidän kaikkien on tuotava oma kortemme koko maamme yhteiseen kekoon.

Kun otetaan huomioon valtiontalouden asettamat realiteetit, hyvän oikeusturvan ylläpitäminen ei ole helppo tavoite.  Menneinä vuosikymmeninä oikeusturvatarpeisiin voitiin usein vastata rakentamalla uutta. Nyt on pystyttävä tehostamaan nykyistä, osin jopa luopumaan vanhasta. Myös tuomioistuinten asiamäärää tulisi pystyä vähentämään. Uudistuksessa meidän on myös turvattava, että kansalaisten luottamus oikeuslaitosta kohtaan pysyy edelleen korkealla tasolla.

Samanaikaisesti tiukkojen säästövelvoitteiden kanssa oikeuslaitokselta vaaditaan yhä enemmän osaamista. Euroopan unionin jäsenyys, kansainvälistymiskehitys ja globalisoituminen ovat muuttaneet niin sovellettavaa säädöspohjaa kuin oikeuslaitoksen asiakaskuntaakin. 

Voidaan sanoa, että oikeuslaitos on tällä hetkellä murrosvaiheessa. Tämän hetken ja tulevaisuuden vaatimuksiin vastaamiseksi tarvitaan hyvin suunniteltu ja selkeä kuva siitä, mihin tavoitetilaan oikeuslaitosta kehitetään. Tässä tarkoituksessa oikeusministeriö asetti oikeudenhoidon uudistamisohjelmaa valmistelevan neuvottelukunnan. Neuvottelukunnan mietinnössä on kaiken kaikkiaan lähes 60 eri ehdotusta oikeuslaitoksen kehittämistoimiksi. Ehdotukset jakaantuvat lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä toteutettaviin toimenpiteisiin. Osa ehdotuksista on paljon keskustelua herättäviä radikaaleja ja rohkeitakin suuren luokan kysymyksiä ja osa jo hyväksi havaittujen toimintamallien jatkokehittämistä.

Bra rättsskydd betyder inte att alla ärenden måste behandlas på samma sätt. Utgångspunkten är att ärenden avgörs redan i första instans utan att rättssäkerheten äventyras.  När det gäller förvaltningsprocessen bör fokusen ligga på ett fungerande omprövningssystem för att minska behovet att söka ändring hos förvaltningsdomstolarna.  

I fråga om ändringssökande ska behandlingskedjan bestämmas enligt ärendets art. Kedjor där ärendet går igenom alla rättsinstanser bör reserveras enbart för de mest krävande ärendena. På detta sätt kan också behandlingstiderna förkortas. Ingen har nytta av tunga rättsprocesser som förs i flera rättsinstanser och tar många år.

Det är också bra att komma ihåg att ett bra liv inte är lagstiftningsfråga och att alla frågor inte behöver avgöras i domstol.  Också i rättsliga tvister kan det ibland vara bättre att nöja sig med en kompromiss än att inleda en tung process - åtminstone är det billigare. Olika former av rättslig rådgivning och medling kan i många fall vara det bästa sättet att nå ett konstruktivt slutresultat.  Ett bra exempel på ett välfungerande förfarande är medling i vårdnadstvister med hjälp av ett sakkunnigbiträde (den s.k. Follo-modellen) som enligt delegationens förslag bör tas i bruk i hela landet. 

Hyvä oikeusturva ei tarkoita, että kaikki asiat käsiteltäisiin samalla tavalla. Lähtökohtaisesti asiat tulisi voida ratkaista mahdollisimman oikeusvarmasti jo ensimmäisessä asteessa. Hallintolainkäytön puolella muutoksenhaun painopiste tulisi olla hallinnon oikaisuvaatimusjärjestelmässä, mikä vähentäisi valitustarvetta hallintotuomioistuimiin.

Muutoksenhaun osalta asioiden käsittelyketjun tulisi määräytyy asian laadun mukaan. Kaikki oikeusasteet käsittävät ketjut tulisi varata vaativimmille asioille. Näin myös käsittelyaikoja pystyttäisiin lyhentämään. Kenenkään etu ei ole se, että raskaita oikeusprosesseja käydään useissa asteissa vuosien ajan.

Sekin on hyvä muistaa, että hyvä elämä ei ole keskeisimmin lainsäädäntökysymys eikä kaikkia asioita tarvitse käsitellä tuomioistuimissa. Joskus oikeusriidankin osalta laiha sopu voi olla lihavaa riitaa parempi - tai ainakin halvempi ratkaisu. Oikeudellinen neuvonta ja sovittelumenettely eri muodoissaan voi siten monesti johtaa rakentavaan lopputulokseen. Hyvä esimerkki jo osin käytössä olevasta toimivaksi havaitusta menettelystä on neuvottelukunnan ehdotus asiantuntija-avusteisen huoltoriitamenettelyn (ns. Follo-malli) laajentamisesta koko maahan.] 

Neuvottelukunnan työssä esille nousseista kysymyksistä haluan korostaa ennen kaikkea sitä, että tuomioistuinten asian- ja dokumentinhallinnan sähköistämisessä sekä istuntosalien tekniikan uudistamisessa tulisi edetä nopeasti. Syyttäjillä ja tuomareilla on oltava käytössään ajanmukaiset työvälineet, jotta työt voidaan hoitaa sujuvasti ja ajatustyö keskittää oikeudellisiin kysymyksiin. Oikeuslaitos ei voi olla viimeinen saareke, jossa asioita hoidetaan edelleen kynällä ja paperilla.

Myös hovioikeuskäsittelyä voitaisiin nopeuttaa ja parantaa ottamalla käyttöön järjestelmä, jossa suullinen näyttö otetaan muutoksenhakutuomioistuimessa vastaan katsomalla käräjäoikeudessa tehtyä videotallennetta. Tämä olisi myös asianosaisten, todistajien ja erityisesti rikosten uhrien intressissä, koska silloin ei tarvitsisi toistaa aikaisemmin esitettyä ja palata vuosia kestävään raskaaseen oikeusjuttuun yhä uudelleen.

Neuvottelukunnan ehdotuksista myös tuomioistuinviraston perustamiseen, hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmän laajentamiseen sekä hallinnollisten sanktioiden käyttöalan laajentamiseen olisi syytä tarttua. 

Nyt on päättäjien, hallituksen ja poliittisten puolueiden vuoro arvioida, mitkä asiat viedään eteenpäin ja millä aikataululla. Osa ehdotuksista on jo valmistelussa oikeusministeriössä. Osa ehdotuksista, kuten esimerkiksi käräjäoikeuksien sekä hovi- ja hallinto-oikeuksien rakennemuutosten jatkaminen tai tuomioistuinlinjojen yhdistämistä koskeva kysymys ovat sellaisia, että niitä arvioidaan aikanaan tulevia hallitusohjelmia valmisteltaessa. 

Neuvottelukunnan esittämä tuomioistuinlinjojen yhdistämisestä mahdollisesti saatavien hyötyjen ja haittojen selvittäminen on tehtävä huolella ja tarkoin. Näin kauaskantoisten ja perustuslain muutostakin edellyttävien asioiden ratkaisemisessa ei ole varaa virhearviointeihin.

Platon on myös tunnettu hyveistään. Hänen mukaansa järjen hyve on viisaus. Tahdon hyveitä ovat tahdonlujuus ja urhoollisuus. Tunteen hyve on kohtuullisuus. Korkein hyve on oikeamielisyys, joka rakentuu viisaudesta, tahdonlujuudesta, urhoollisuudesta ja kohtuullisuudesta.  Näitä kaikkia me tarvitsemme jatkaessamme yhdessä ponnisteluja kansalaisten luottamusta nauttivan toimivan oikeusvaltion ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Toivotan kaikille oikein antoisaa oikeuslaitospäivää!

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson