10.06.2017: Puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin puoluekokouspuhe

12.06.2017 klo 14:35
Puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin puoluekokouspuhe
Puhuttu sana pätee

 

Hyvä puoluekokous, rakkaat RKP:läiset, hyvät naiset ja herrat

 

Tuntuu hyvältä kokoontua maamme pääkaupungissa tänään, kun Suomi tänä vuonna täyttää 100 vuotta. Tuntuu myös todelta hyvältä, oltuani vuoden puoluejohtajana, seistä täällä edessänne. Katson suurella kiitollisuudella taaksepäin mennyttä vuotta. Meille RKP:läisille tämä juhlavuosi on alkanut hyvin. Teimme parhaimman kunnallisvaalituloksen sitten vuoden 1996. Siitä voimme olla ylpeitä. Iso kiitos teille täällä, mutta myös kaikille RKP:läisille, jotka eivät ole tänään täällä Helsingissä. Mielestäni te ja me kaikki ansaitsemme suosionosoitukset.

 

Olen vakuuttunut siitä, että me tulemme menestymään tulevaisuudessa vielä paremmin. Kuntavaalit loivat hyvän perustan, josta suunnata kohti presidentinvaaleja ja mahdollisia maakuntavaaleja 2018.

 

Hyvä puoluekokous

 

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Tästä voimme olla ylpeitä ja sitä on hyvä juhlia. Samalla, kun katsomme taaksepäin maamme menestyksekästä historiaa, on vähintään yhtä tärkeää katsoa eteenpäin ja kysyä, miltä me haluamme, että tulevaisuuden Suomi näyttää? Miten haluamme, että seuraavat sukupolvet muistavat kotimaansa, kun Suomi täyttää 200 vuotta. Suomi 200 saattaa tuntua kaukaiselta, mutta kysymys on tärkeä. Ja ajankohtainen juuri tänään. Miksi?

 

Siksi, koska se politiikka, jota teemme tänään, sillä on vaikutuksia, ei vain huomenna, vaan myös ylihuomenna ja pitkälle eteenpäin. Tämän päivän päätökset luovat perustan huomisen hyvinvoinnille. On tärkeää muistaa, että ne hyvät asiat joista saamme nauttia tänään ja johon maamme hyvinvointi perustuu – ne eivät ole syntyneet itsestään. Maksuton koulutus, maailmanluokan erityissairaanhoito, neuvolat, toimiva oikeuslaitos, sosiaaliturva, suhteessa puhdas ympäristömme ja moni muu asia – tämäntyyppiset asiat eivät synny itsestään. On ollut kyse tietoisista poliittisista päätöksistä. On ollut kyse arvoista. Ja niin on myös tänään.

 

Meille RKP:ssä kyse on edelleen siitä, että jokainen ihminen on yhdenvertainen. Ihmisarvo on jakamaton. Haluamme, että kaikilla ihmisillä on samat mahdollisuudet hyvään elämään. Mahdollisuuksia koulutukseen ja työhön, mahdollisuuksia perhe-elämään ja turvalliseen vanhuuteen. Riippumatta siitä mikä taustasi on tai miten paksu lompakkosi on.

 

Me katsomme, että menestys elämässä edellyttää myös omaa aktiivisuutta ja vastuunkantoa, mutta samalla tiedämme, että elämässä kaikki ei aina mene niin kuin olemme ajatelleet. Riippumatta siitä, mitä me haluamme tai kuinka paljon yritämme. Ja kaikki eivät synny samoin mahdollisuuksin kuin toiset. Haluamme yhteiskunnan, jossa ketään ei jätetä yksin, jossa on olemassa turvaverkko, joka pelastaa, jos kaadut. Yhteiskunta, jossa kaikilla on paikkansa. Yhteiskunta, jossa voit tuntea itsesi arvokkaaksi. Riippumatta siitä mikä nimesi on, riippumatta siitä mistä tulet.

 

Juuri näiden arvojen takia, arvopohjamme takia, maamme nykyisen hallituksen ajama politiikkaa ei herätä luottamusta eikä luo tulevaisuudenuskoa.

 

Voi hyvin perustein kysyä, mikä on hallituksen arvopohja? Mihin arvoihin hallituksen politiikka perustuu. Koska se on, hyvät RKP:läiset jäänyt epäselväksi. Vanha kuntapuolue keskusta johtaa hallitusta, joka keskittää enemmän kuin mikään hallitus vuosikausiin. Aikaisempi, ainakin omasta mielestään sivistyspuolue, kokoomus, on mukana hallituksessa, joka leikkaa massiivisesti koulutuksestamme, tulevaisuudestamme.

 

Entä sitten hallituksen kolmas pyörä? Mikä on Perussuomalaisten panos Suomen eteenpäin viemiseksi? Haluan lähettää tervehdyksen Jyväskylään Perussuomalaisten puoluekokoukseen. Etenkin Sampo Terholle ja Jussi Halla-aholle. Suomi ei menesty eristäytymällä EU:sta ja muusta maailmasta. Suomi ei menesty sulkemalla ovensa maahanmuuttajille ja kääntämällä selkänsä maailmassa eniten hätää kärsiville. Mutta, Suomi menestyy olemalla avoin, ulospäin suuntautunut, EU-myönteinen ja inhimillinen yhteiskunta, jossa kaikista pidetään huolta.

 

Hyvät perussuomalaiset - tulkaa ulos mustavalkoisesta kuplastanne!

 

Hyvä puoluekokus

 

Haluan sanoa selkeästi – tarvitsemme sote-uudistuksen. Mutta, emme mitä tahansa sote-uudistusta. Tarvitsemme hyvän sote-uudistuksen. Sote-uudistuksen, joka parantaa, ei heikennä. Uudistuksen joka lisää yhdenvertaisuutta, ei epäyhdenvertaisuutta. Uudistuksen joka turvaa hoidon ja hoivan niin ruotsiksi kuin suomeksi.

 

Onkin ehkä hyvä lyhyesti muistella, mikä on – tai ainakin oli – uudistuksen idea.

 

Ensinnäkin uudistuksen piti tehdä hoidosta ja hoivata yhdenvertaisempaa, niin alueellisesti kuin eri kansanryhmien välillä. Aivan oikein – nopea pääsy lääkäriin ei saa riippua siitä, asutko Ilomantsissa vai Turussa, oletko eläkeläinen vai työtön, oletko rikas vai köyhä.

 

Toiseksi uudistuksen piti pitkällä aikavälillä säästää kustannuksia. Aivan oikein, jotta voimme jatkossakin ylläpitää yhdenvertaista, hyvää hoitoa ja hoivaa tulee meidän hillitä kustannusten nousua.

 

Kolmanneksi, uudistuksen piti parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoimintaa. Aivan oikein, potilaana sinun ei tarvitse tulla pallotelluksi esimerkiksi sosiaalitoimiston ja terveyskeskuksen välillä. Tiedon on kuljettava.

 

Karu totuus on kuitenkin, että näitä hyviä tavoitteita ei saavuteta hallituksen mallilla. Asiantuntijat ovat lähes täysin yksimielisiä. Jopa hallitus itse myöntää tämän osittain.

 

Kaikkein tärkein kysymys, jonka haluan esittää hallitukselle on: Miksi toteutatte uudistuksen, joka ei edes täytä omia tavoitteitanne? Vastaus ei vain voi olla, että jotain on tehtävä. Kyllä, jotain on tehtävä, mutta ei mitä tahansa.

 

Me RKP:ssä tekisimme toisella tavalla. Me emme usko että uusi hallintotaso, maakunnat, tuovat mukanaan uusia lääkäreitä tai lyhentävät jonoja terveyskeskuksissa. Tarvitsemme enemmän lääkäreitä, emme lisää hallintoa ja byrokratiaa.

 

Mutta, jos meillä tulee olemaan maakuntia niin kuin hallitus nyt haluaa, niin maakunnilla tule olla jotain sanottavaa. Maakunnilla tulisi siinä tapauksessa olla oma verotusoikeus, ja niiden pitäisi itse saada päättää miten ne käyttävät rahansa, esimerkiksi missä ja miten päivystys järjestetään. Tulee olla kyse aidosta itsehallinnosta, ei valtionhallinnon pidennetystä kädestä.

 

Me emme myöskään usko, että sosiaalihuollosta tulee parempi, jos se siirretään maakunnille tai jos se pirstaloitetaan sote-yhtiöille ja maakunnan liikelaitokselle.

 

Me haluamme valinnanvapautta, mutta me haluamme järkevää valinnanvapautta. Valinnanvapauden tulee helpottaa meidän jokaisen pääsyä lääkäriin – kaikkialla Suomessa – ei vain suurissa kaupungeissa. Se ei saa edistää vain niiden tilannetta, jotka jo nyt ovat paremmassa asemassa. Sen sijaan, että loisimme uuden byrokraattisen järjestelmän, on meillä tarjolla helpompia ratkaisuja. Esimerkiksi palvelusetelien käyttöä voisi lisätä.

 

Lyhyesti ja ytimekkäästi, me haluamme uudistuksen joka ei hajota sitä, mikä toimii vaan korjaa sen, mikä ei toimi.

 

Hyvä puoluekokous,

Kun puhumme uudistuksista, emme puhu vain uudistuksista, jotka pitäisi tehdä paremmin. Puhumme myös niistä välttämättömistä uudistuksista, jotka eivät vielä ole tekeillä.

 

Me RKP:ssä olemme aina olleet sitä mieltä, että hyvinvointi pitää luoda ennen kuin sitä voidaan jakaa.  Ja jotta meidän hieno hyvinvointimme kestäisi ajan hampaissa, pitää meidän varmistaa, että hyvinvointimme on vakaalla pohjalla.

 

Meidän mielestämme ei ole oikeudenmukaista, että lainaamme hyvinvointia tulevilta sukupolvilta lisäämällä valtion velkaa. Me emme myöskään usko, että yhteiskuntakehitys hyötyy siitä, että paineet veronkorotuksille kasvavat.

 

Me uskomme siihen, että työ on paras tie hyvinvointiin. Siksi me tarvitsemme myös uudistuksia ja konkreettisia toimenpiteitä, jotka lisäävät työllisyyttä. Me RKP:ssä uskomme, että uusia työpaikkoja luodaan parhaiten pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Siksi yritykset tarvitsevat esimerkiksi enemmän mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen.

 

Haluan tässä yhteydessä sanoa, että voimme olla iloisia siitä, että Suomen kehitys on tällä hetkellä positiivista. Ylipäätään tarvitsemme enemmän positiivista ajattelua maahamme ja vähemmän pessimismiä. Myös pääministeri on maininnut Ahvenanmaan ja Pohjanmaan malliesimerkkeinä yrittäjyyshengestä ja työllisyydestä. Mutta meillä on tästä huolimatta vielä paljon tekemistä.

 

Vähän aikaa sitten minuun otti yhteyttä keskisuuren yrityksen johtaja, joka monen muun yrittäjän tavoin oli huolissaan ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta, joka meillä on käytössä täällä Suomessa. Tässä tapauksessa yritys olisi mielellään palkannut henkilön, joka tulee EU:n ulkopuolelta. Tällä henkilöllä oli juuri se kokemus ja koulutus, jota yritys tarvitsi ja se erityisosaaminen omasta maastaan ja markkinatilanteesta, jota yritys kaipasi. Se mikä on hassua, on, että sääntöjemme mukaan ELY-keskuksen pitää vielä erikseen arvioida, että onko yrityksellä tarvetta palkata henkilö EU:n ulkopuolelta. Kysyn ääneen, kenen mielestä ELY-keskus pystyy arvioimaan yrityksen tarpeet paremmin kuin yritys itse? Nyt meidän on vihdoin syytä poistaa tarveharkinta, joka on esimerkki turhasta byrokratiasta, joka vielä maksaa. Tarveharkinnan poistaminen edistäisi työllisyyttä eikä se edes maksaisi yhteiskunnalle mitään. 

 

Hyvä kokous,

Kun puhumme työmarkkinoista, on syytä muistaa, että tasa-arvon saralla meillä on edelleen paljon tehtävää. Palkoissa naisen euro ei ole sama kuin miehen euro. Myös eläkkeet ovat naisilla matalammat. Me tiedämme myös, että naisten työllisyysaste on Suomessa matalampi kuin muissa Pohjoismaissa.

 

Tästä syystä me Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä ja RKP:ssä olemme julkaisseet oman mallimme, jossa me ehdotamme perhevapaiden uudistamista 6+6+6 -mallin mukaisesti niin, että kotihoidontuki uudistetaan ja että kaikki yli kolmevuotiaat lapset ovat oikeutettuja ilmaiseen varhaiskasvatukseen neljä tuntia päivässä.

 

Olen iloinen, että moni muukin puolue on nyt herännyt ja alkanut puhua perhevapaiden uudistamisesta. Koska meidän on muistettava, että jo vuosi sitten täällä puoluepäivillä meidän kansanedustajamme Mikaela Nylander ja Eva Biaudet peräänkuuluttivat perhevapaiden kokonaisuudistusta.

 

Tässä keskustelussa jotkut – ja nyt puhun pääasiassa tietyistä hallituspuolueista – haluavat laittaa lapsen päivähoidon ja kotihoidon toisiaan vastaan. Meidän ulkoministerimme on jopa puhunut ”kotiäitivihasta”. Siitä ei ole alkuunkaan kyse. Tämä on vain osoitus siitä, että ulkoministeri ei ole valmis käymään tätä keskustelua faktoihin nojautuen. Se on surullista.

 

Tässä on kyse siitä, että perheille annetaan paremmat mahdollisuudet valita kuka jää kotiin, ilman että sillä on negatiivisia taloudellisia vaikutuksia. Se tarkoitta samaa palkkaa miehille ja naisille. Se tarkoittaa, että kaikille lapsille annetaan sama mahdollisuus päivähoitoon, perhetaustasta riippumatta. Sillä me tiedämme, kuinka tärkeä päivähoito on lapsen kehitykselle ja myöhemmälle koulutukselle. Samalla me tiedämme, että vain 75 prosenttia maamme kolme- ja neljävuotiaista osallistuu varhaiskasvatukseen, kun taas muualla Pohjoismaissa luku on noin 95 prosenttia.

 

Joten hyvä hallitus, kehotan teitä tekemään perhevapaauudistuksen. Sellaisen meidän maamme tarvitsee!

 

Hyvät RKP:läiset,

Yksi hallituksen suurimmista ja vaikeasti ymmärrettävistä säästökohteista on koulutus. Perusta Suomen menestykselle ja hyvinvoinnille on yhdenvertainen ja korkeatasoinen koulutus sekä tasokas tutkimus, kehitys ja innovointi. Modernissa ja globaalissa taloudessa voi Suomi kilpailla ainoastaan laadulla ja uusajattelulla.

 

Siksi meidän pitää tehdä juuri päinvastoin kuin mitä hallitus tekee. Meidän ei tule leikata koulutuksesta - meidän tulee panostaa siihen!

 

Hyvä puoluekokous,

Kielikokeiluissa, joissa ruotsin voi vaihtaa johonkin toiseen kieleen, hallitus ottaa etäisyyttä koulutusjärjestelmämme yhdenvertaisuusperiaatteeseen. RKP on vakaasti molempien kansalliskielten koulutuksen kannalla ja minä olen ylpeä siitä, että yksikään meidän RKP-kunnistamme ei ole tehnyt niin ruotsia kuin suomeakaan vapaaehtoiseksi oppilailleen. Kun teemme uudistuksia perusopetukseen, meidän tehtävänämme on ajatella oppilaiden parasta, ei perussuomalaisten kannatuslukuja! 

 

Myös Akava katsoo, että hallituksen pitäisi perua kielikokeilut. Ne eivät tue tavoitetta lisätä oppilaiden kielitaitoa.

 

Hallituksen pitäisi nyt harkita uudestaan. Meidän tulee osata enemmän kieliä, ei vähemmän. Kysynkin, että kuka on koskaan kärsinyt siitä, että on osannut useita kieliä? Kysyn myös, että miksi me emme aloita kieltenopiskelua jo ensimmäisellä luokalla kaikissa kouluissa? Tämä on Suomelle paljon tärkeämpi tulevaisuuskysymys Suomelle, kuin tämä järjetön kielikokeilu.

 

Viime vuosien leikkaukset ovat olleet raskaita ammattikorkeakouluille. Eduskunta on kevään aikana uudistanut lainsäädäntöä niin, että myös ammattikoulut ovat saaneet mahdollisuuden aktiivisesti hankkia rahoitusta yksityiseltä sektorilta, niin kutsutun fundraisingin kautta. Se on hyvä.

 

Se mikä vielä puuttuu, on kuitenkin valtion vastarahoitus. Toisin sanoen samat mahdollisuudet kuin mitä yliopistoilla on tänään. Ministeri Grahn-Laasosen on aika ottaa tästä koppi. Kaikkien korkeakoulujen pitäisi olla samalla linjalla.

 

Hyvä kokous,

65 miljoonaa ihmistä – se on noin kaksi ja puoli kertaa kaikkien Pohjoismaiden asukkaat yhteensä.

 

65 miljoonaa ihmistä on myös se määrä ihmisiä, jotka ovat tänään paossa. He ovat paossa omasta kotimaastaan. He ovat paossa eri puolilla maailmaa käynnissä olevien uusien mutta myös pitkittyneiden konfliktien takia. Näiden ihmisten on täytynyt hylätä kotinsa epävarman, mutta ehkä paremman huomisen toivossa. He pakenevat sotia, he pakenevat vainoa ja he pakenevat köyhyyttä. Nämä ovat syitä, joita useiden meidän täällä tänään istuvien on vaikea kuvitella. Suuri osa maailman pakolaisista on lisäksi nuoria. 

 

10 miljoonalla ihmisellä maailman pakolaisista ei ole kansalaisuutta, mikä tarkoittaa, että heillä ei ole oikeutta koulutukseen, terveydenhuoltoon, työntekoon tai vapautta liikkua. Nämä ihmiset ovat totta kai erityisen haavoittuvassa asemassa ja heistä voi helposti tulla ihmiskaupan uhreja.

 

Eurooppa ottaa vastaan vain murto-osan maailman pakolaisista. Meidän hallituksemme ajaa politiikkaa, jossa kiintiöpakolaisia otetaan Suomeen liian vähän, jossa perheenyhdistäminen on erittäin vaikeaa, jossa ihmisiä karkotetaan hengenvaarallisille alueille ja jossa on vaikeaa saada oleskelulupaa, vaikka olet juurtunut ja sinulla on työ ja perhe tässä maassa.

 

Samalla hallitus leikkaa voimakkaasti kehitysavusta. Olen sanonut sen aiemmin ja sanon sen taas – hallituksen kehitysapuleikkaukset ovat epäinhimillisiä. Me emme voi vetää mattoa niiden jalkojen alta, joilla in asiat kaikkein huonoimmin. Se on nimittäin nimenomaan mitä hallitus nyt tekee. Hallitus toimii täysin epäjohdonmukaisesti sanoessaan yhtäältä, että ihmisiä tulee auttaa kotimaassaan, sen sijaan että ottaisimme vastaan apua tarvitsevia, samalla kun toisaalta leikataan kehitysavusta.

 

Yksi poliitikon urani koskettavimmista ja vaikuttavimmista kokemuksista oli kun ministerinä vierailin Chamanculon erittäin köyhässä kaupunginosassa yhden maailman vähinten kehittyneiden maiden, Mosambikin, pääkaupungissa Maputossa. Siellä vierailimme muun muassa kahdessa osittain suomalaisilla kehitysapurahoilla rahoitetussa koulussa.

 

Köyhyys oli käsin kosketeltavaa, ihmiset asuivat hökkeleissä, joka puolella oli jätettä. Minä en kuitenkaan koskaan unohda kouluissa tapaamiani lapsia. Mikä into, mikä onni saada käydä koulua! Heidän silmissään oli toivoa ja tieto mahdollisuudesta saada parempi tulevaisuus.

 

Koska nimenomaan siitä on kyse. Toivo paremmasta tulevaisuudesta kuuluu kaikille. RKP jatkaa työtä sen puolesta, että kehitysapua tulisi lisätä taas.

 

Hyvä puoluekokous, RKP ei hyväksy hallituksen politiikkaa, jossa maailman köyhimmät ja suurimmassa hädässä olevat unohtuvat. On meidän tehtävämme työskennellä Suomessa inhimillisemmän pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan puolesta. Hyvät ystävät, on meidän globaali vastuumme auttaa apua tarvitsevia ihmisiä.

 

 

Hyvä puoluekokous,

Kansainvälisesti elämme rauhatonta aikaa. Kauheista terroristien hyökkäysuutisista on tullut lähes arkipäivää. Emme saa turtua näihin hulluuksiin. Emme saa antaa periksi pahalle. Meidän on yhdessä turvattava demokratia ja avoin yhteiskunta. Maailmanyhteisön on ratkaistava terrorismin taustalla olevat syyt. Tässä yhteistyö menee sulkeutuneisuuden edelle.

 

Samalla olemme saaneet ymmärtää, että maailma ei enää ole entisensä. Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat asettaneet globaalin yhteisön epävarmuuden tilaan. Kukaan ei tiedä miltä huomisen twiitti Valkoisesta talosta näyttää,  ja mitä se tuo mukanaan.

 

Maapallomme on meille kaikille yhteinen. Ilmastonmuutos ei katso valtioiden rajoja, ja on globaalia talkoohenkeä vaativa haaste. Siksi olen tuohtunut siitä, että Yhdysvalllat vetäytyy Pariisin ilmastosopimuksesta. Se on vastuutonta ja itsekästä. Kun USA pettää, on muu maailman kannettava vastuu.

 

Siksi Euroopan on seistävä yhteisessä rintamassa. Ranskan presidentinvaalit antoivat toivoa. Liberaali, kansainvälisesti suuntautunut ja EU-positiivinen Macron voitti. EU tarvitsee Macronin ja Merkelin kaltaisia johtajia.

 

Ison-Britannian vaalitulos osoittaa, että politiikassa mitään ei voi pitää itsestään selvänä. Pääministeri May:n suuresta vaalivoitosta tuli oma maali. Nähtäväksi jää, miten tämä vaikuttaa Brexitiin.

 

Lähimmät ystävämme ovat Pohjoismaissa ja Euroopassa. Yhdessä heidän kanssaan meidän on jatkettava EU:n ja Euroopan kehittämistä rauhan, hyvinvoinnin, tasapainoisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. EU-politiikkamme on oltava pitkäjänteistä, avointa, demokraattista ja rakentavaa. Me luomme nyt tulevaisuuden Eurooppaa. Yhteiset kysymykset vaativat yhteisiä ratkaisuja. Tällaisia ovat kaikki työmarkkinoista ilmasto- ja pakolaispolitiikkaan. Siksi Suomella on oltava aktiivinen ja tietoinen EU-politiikka.

 

EU-jäsenyytemme antaa aitoa lisäarvoa. RKP on ollut ja tulee jatkossakin olemaan Suomen Eurooppapuolue numero yksi. Ei ole sattumaa, että europarlamentaarikkomme ovat olleet ja ovat edelleen luokkansa parhaita.

 

Yksiselitteisesti: Tarvitsemme Eurooppaministerin, joka haluaa kehittää, ei hajottaa. Siksi kaikki puhe EU-erosta on vastuutonta.

 

Huolimatta siitä, työskentelemmekö maailmanlaajuisesti tai eurooppalaisella tasolla ovat pohjoismaiset ystävät meidän lähimmät liittolaisemme. On aina ollut RKP:n tehtävä tuoda kansallisella tasolla esiin sitä lisäarvoa, jota pohjoismainen yhteistyö tuo mukanaan. Tämä on yksi niistä lisäarvoista, joita me RKP:läiset niin oppositiossa kuin hallituksessa tuomme kansalliseen politiikkaan. Helpottaaksemme meidän täällä Pohjolassa asuvien arkea me RKP:läiset olemme viime vuosina esittäneet pohjoismaista kansalaisuutta. Tässä on kyse työnteon, opiskelun ja muuttamisen helpottamisesta Pohjoismaissa. Emme vielä ole perillä, mutta olen vakuuttunut siitä, että voimme eräänä kauniina päivänä saavuttaa tavoitteen, kunhan halu ja kunnianhimo säilyvät.

 

Meidän on syytä jatkaa Pohjoismaiden välisen puolustusyhteistyön tiivistämistä, etenkin Ruotsin ja Suomen välistä. Tämä on ollut ja tulee olemaan RKP:lle johtotähti.

 

Hyvä puoluekokous,

 

Tammikuussa 2018 järjestetään presidentinvaalit. Silloin keskustellaan Suomen tulevaisuudesta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikastamme. Ja perustavanlaatuisista arvoistamme. Tässä debatissa tarvitaan luonnollisesti myös Suomen ruotsalaista kansanpuoluetta.

 

RKP on 110 vuoden ajan ollut vastuullinen puolue, ja sitä me olemme jatkossakin. Minun viestini on siis päivänselvä. RKP:llä tulee olla oma presidenttiehdokas.

 

Lopuksi, on selvää, että RKP ei ole hallituksessa, muun muassa kun katsoo ruotsinkielen asemaa Suomessa. Kunnallisvaalien tulos osoittaa, että RKP:n tuki on entistä vahvempi. Meidän arvopohjallemme ja politiikallemme on vahva kysyntä. Me RKP:ssä välitämme ihmisestä, sinun arjestasi ja minun arjestani, kuten kansanpuolueen kuuluukin – Lähellä sinua!