Pohjalainen 18.06.2017: Ihmeellinen hallituskriisi

04.07.2017 klo 11:46
Menneellä viikolla olemme nähneet hallituskriisin ja yhden hallituspuolueen kahtiajakautumisen. Siitä huolimatta hallituksen politiikassa tuskin muuttuu mikään. Kriisi alkoi, koska perussuomalaisten puheenjohtajaksi valittiin viikonloppuna puolueen europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, eivätkä keskusta ja kokoomus nähneet mahdollisuutta jatkaa hallitusyhteistyötä hänen johtamansa puolueen kanssa.

Niin kutsuttua kriisiä läheltä seuranneena mieleeni tulee TV-sarja House of Cards. Playmakerina toimi Timo Soini. On sanottava, että Soini kyllä osaa pelata – niin hyvin, että hän voi saada asiat näyttämään siltä, että ne tapahtuvat ikään kuin itsestään. Mitä enemmän palapelistä paljastuu, sitä vahvemmaksi muodostuu kuva tarkasta käsikirjoituksesta, joka oli suunniteltu siltä varalta, että Halla-aho valittaisiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Kriisistä, joka voitiin ratkaista niinä symbolisena kolmena päivänä, jotka pääministeri oli kalenteristaan tätä tarkoitusta varten raivannut.

Populistinen ja maahanmuuttokriittinen puolue on nyt jakautunut kahtia. Toisessa leirissä on vahvasti maahanmuuttokriittisiä poliitikkoja ja toisessa ehkä vähän maltillisempia. Kaksikymmenjäseninen loikkarijoukko, johon Soini itse kuuluu, saa jatkaa hallituksessa. Tämäkin ratkaisu vaikutti löytyneen ikään kuin yllättäen hädän keskellä, vaikka Lännen Media jo kesäkuun alussa tiesi kertoa, että tällaista on suunnitteilla.

Maininnan arvoista on, että Soini itse vielä kesäkuun alussa haukkui puolueesta eroavia loikkareita luusereiksi ja Juudaiksi. Kymmenen päivää myöhemmin hän itse erosi protestiksi perustamastaan puolueesta.

Kuitenkin Soini itse on ollut puolueensa ahdingon keskeinen mahdollistaja. Hän on kaikki nämä vuodet katsonut läpi sormiensa puoluetoveriensa toinen toistaan hurjempia ylilyöntejä. Sitä todellakin saa mitä tilaa. Soini antoi nuiville pikkusormen ja he veivät koko vennamolaisen käden.

Sellainen olo tästä kuitenkin jää, että tärkeintä loppujen lopuksi oli hallituspaikka. Ministeriauton takapenkki oli alkanut tuntua liian mukavalta. Siksi tarvittiin tämä uhkarohkea takinkääntö. Hän ei voinut myöskään sulattaa puoluekokouksessa kokemaansa nöyryytystä.

Sekä Sipilä että Orpo painottivat alkuviikosta arvopohjan ja EU-politiikan tärkeyttä. Mitenköhän arvopohjan muutosta on mitattu? Entä onkohan EU-vastainen Eurooppa-ministeri Terho ymmärtänyt, että hänen on nyt tarkoitus kannattaa EU:ta?

En kuitenkaan usko, että olemme vielä nähneet kaikkia jaksoja. Perussuomalaisten kenttäväki on nyt varmasti todella pettynyt entisen johtajansa metkuihin. Kaikki aiemmat puheet hillotolpista ja takiaispuolueista osuvat nyt pahemman kerran omaan nilkkaan.

Ja kovassa vauhdissa kompastuessa voi kaatua pahasti.