Hyvät kuulijat, bästa åhörare
Maamme kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Suomessa on hyvä kielilainsäädäntö, joskus sitä kutsutaan jopa maailman parhaaksi, eikä syyttä. Ongelma on kuitenkin, ettei yhteiskuntamme aina kykene täyttämään lain kirjainta. Täytäntöönpanossa on siis puutteita. Tämä oli yksi keskeisistä syistä, miksi Kataisen hallitus katsoi niin tärkeäksi tehdä kansalliskielistrategian. Tähän liittyen voi todeta, mitä tulee kielellisiin oikeuksiin, erityisesti ruotsinkielisen väestön oikeuteen saada palveluita omalla äidinkielellään: mitään niin merkittävää edistystä ei ole saavutettu, mikä tekisi kansalliskielistrategian turhaksi tänään, päinvastoin, sen sisältö on hyvin ajankohtainen, tai ainakin sen tulisi olla.
Haluan tänään esittää kiitoksen presidentti Ahtisaarelle hänen pitkään kestäneelle työlleen maamme kaksikielisyyden puolesta. Jag vill inleda med att passa på att rikta ett tack till president Ahtisaari för det arbete han gjort för främjande av vårt lands tvåspråkighet.
Det är också den s.k. Ahtisaarirapporten från 2011 som initierades av Folktinget, som låg till grund för den nationalspråksstrategi som godkändes av statsrådet i december 2012.
Nationalspråkstrategin är Finlands första språkstrategi och den gavs av en enhällig sexpartiregering i form av ett principbeslut. Det här var unikt och visade på en stark vilja att värna om vårt lands tvåspråkighet. Att dåvarande statsminister Jyrki Katainen fungerade som ordförande för styrgruppen som ledde strategiarbetet visar hur viktigt projekt det handlade om. Och hur stark den politiska viljan då var inom regeringen. Själv var jag i egenskap av justitieminister, viceordförande för styrgruppen.
Tanken med nationalspråksstrategin var att den skulle vara ett redskap, en vägkarta för hur vi skall kunna stärka de bägge nationalspråken. Därför innehåller den såväl långsiktiga målsättningar som konkreta åtgärdsförslag som verkställdes under den förra regeringsperioden. Strategin innehåller också en verktygsback eller checklista för myndigheterna i hur man bättre kan beakta båda nationalspråken i sin verksamhet.
Bästa åhörare
Ett centralt budskap i nationalspråksstrategin är att de språkliga rättigheterna måste hållas ständigt på agendan i samband med alla aktuella förvaltningsreformer. En grundlig språkkonsekvensbedömning av olika alternativ bör göras och beaktas i ett så tidigt skede som möjligt under beredningen. Detta för att beslutsfattare och tjänstemän skall ha verklig tid att ta ställning till för- och nackdelar med olika alternativa modeller.
Den här saken är rykande aktuell också idag. Regeringen håller på att genomföra vårt 100-åriga Finlands största förvaltningsreform genom tiderna, vård- och landskapsreformen. Den berör i högsta grad alla finländare.
Arvoisat kuulijat, kansalliskielet ja kielellisten oikeuksien toteutuminen tulisi huomioida osana muuta kokonaisuutta, kun isoja hallintouudistuksia toteutetaan. Ei erillisenä osana uudistusta. Välillä tuntuu siltä, että tietyissä hankkeissa kielellisten vaikutusten arviointi tehdään, koska ”sen nyt vain pitää tehdä”. Ja vuosien saatossa hallituksen esityksiä lukiessa, on välillä saanut vaikutelman, että vaikutusarviointi on tehty kaiken muun jälkeen, kun isot päätökset ja linjaukset on lyöty lukkoon. Näin ei saisi olla. Riittävää ei ole se, että hallituksen esityksessä todetaan lyhyesti, että esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia kielellisten oikeuksien kannalta.
Tässä yhteydessä on myös keskeistä muistaa, ettei näitä arvioita pidä tehdä hallinnon itsensä takia, tai sen takia, että kansalliskielistrategiassa niin lukee. Arvioita tehdään sen takia, että jokaisella suomaisella olisi myös tulevaisuudessaan, käytännössä, omassa arjessaan mahdollisuus saada palveluita ja asioida omalla äidinkielellään. On kyse hyvin tärkeästä perusoikeudesta.
Nämä asiat ovat parhaillaankin erittäin ajankohtaisia. Hallituksen sote- ja maakuntauudistus koskettaa jokaista suomalaista mitä suurimassa määrin. Vaikka hallituksen menoa seuratessa välillä tuntuu, että mennään maakunnat ja tietyt muut asiat edellä, vaikka pitäisi mennä potilas edellä.
Sosiaali- ja terveydenhuolto on yksi niistä yhteiskunnan osa-alueista, jossa kielellisten oikeuksien toteutumisen tärkeys on aivan keskeistä. Tämä on myös yksi kansalliskielistrategian konkreettisista toimenpide-ehdotuksista, potilaan hoidon turvaaminen omalla äidinkielellään.
Kun potilas menee lääkäriin, on jo oikean diagnoosin kannalta välttämätöntä, että lääkäri ja potilas puhuvat samaa kieltä. Puhumattakaan siitä epävarmuuden tunteesta, jonka potilaana kokee, jos ei ole ihan varma ymmärtääkö lääkäri varmasti minua tai päinvastoin ymmärränkö minä häntä.
Tai sitten vaikka vanhustenhuolto. On olemassa monia tapauksia, jossa henkilö joka sinänsä on osannut sekä suomea ja ruotsia, vanhana unohtaa toisen kielen. Kaikilla tulisi olla oikeus arvokkaaseen vanhuuteen, ja palveluiden saaminen omalla kielellä on osa turvallisuuden tunnetta. Mutta kyse ei myöskään ole pelkästään iäkkäimmistä. Yhtä tärkeää on, että nuori ihminen saa psykologin palveluita omalla äidinkielellään, tunnekielellään. Kynnys hakea apua on usein muutenkin jo korkea eikä asioista puhuminen helppoa, edes omalla äidinkielellä.
Itsekin tiedän omasta kokemuksesta, miten tärkeää on, että tulee ymmärretyksi, kun kyse on omasta terveydestä. Kun olin pieni 5-vuotias tyttö, minut lähetettiin kauas kotoa Pietarsaaresta Helsinkiin korvaklinikalle hoidettavaksi. Äitini oli työssäkäyvä yksinhuoltaja eikä hänellä ollut mahdollista tulla mukaan Helsinkiin. Korvaklinikalla melkein koko henkilökunta oli suomenkielistä, enkä oikein ymmärtänyt mitä he puhuivat, vaikka olin oppinut suomea vähän jo silloin ja vaikka he olivat ystävällisiä ja yrittivät parhaansa. Muistan sen avuttomuuden ja pelottavankin tunteen, kun oli yksin vieraassa paikassa eikä ymmärtänyt muiden puhetta. Se kokemus minulle on jäänyt koko loppuiäksi mieleen. Ja ensimmäinen omakohtainen kokemus liittyen siihen miksi kielellisten oikeuksien turvaaminen on niin tärkeää.
Täytyy myös sanoa, että olen hyvin huolestunut siitä tavasta millä hallitus huomioi kielelliset oikeudet sote-uudistuksen valmistelussa. Luonnos valinnanvapauslaiksi sisältää pykälän kielellisistä oikeuksista, jonka muotoilu vaikuttaa epäilyttävältä perustuslain näkökulmasta. Kielellisten oikeuksien turvaaminen ”mahdollisuuksien mukaan” ei ole oikein vakuuttavaa lakikieltä, eikä se anna hyvää kuvaa lainvalmistelijan eli hallituksen tahdosta. Samalla suuri kysymys on millaiset vaikuttamismahdollisuudet kielivähemmistön vaikuttamiselin todellisuudessa saa kaksikielisissä maakunnissa.
Mutta hyvät kuulijat,
Tästä sote-uudistuksen huolestuttavasta valmistelusta huolimatta haluan sanoa, että tälläkin hetkellä tehdään hyvää työtä kansalliskielten edistämiseksi ja kielellisten oikeuksien turvaamiseksi, monella eri suunnalla. Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei kenelläkään oikein ole kokonaisvastuuta, tai halua ottaa tätä vastuuta. Kokonaisuuden koordinointi puuttuu.
Kielellisten oikeuksien edistäminen ei esimerkiksi voi olla pelkästään oikeusministeriön ja sen kieliyksikön vastuulla. Siitä huolimatta, että siellä tehdään erinomaista työtä. Jollakin taholla on oltava se kokonaisvastuu tästä. On mielestäni selvää, että valtioneuvoston kanslia on tässä avainasemassa. Eli viime kädessä pääministeri.
On myös tärkeä muistaa, että kun puhutaan kansalliskieltemme ja kaksikielisyyden edistämisestä niin aina ei ole pelkästään kyse lainsäädännöllisistä toimista. Paljon riippuu myös asenteista. Meillä poliitikoilla, yli puoluerajojen, on erityinen vastuu mitä tulee asenteiden syntymiseen, muuttamiseen tai vahvistamiseen. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun asenneilmapiiri kieli- ja muita vähemmistöjä kohtaan on viime vuosina koventunut.
Mutta haluan mainita myös myönteisen esimerkin ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten ennaltaehkäisyyn liittyen. Haluan esittää suuren kiitoksen kirjailija Mauri Kunnakselle hänen uusimman teoksensa, Koiramäen Suomen historia, johdosta. On todella hieno ja arvokas teko, että Kunnas kirjassaan kertoo Suomen historian vaiheista Ruotsin vallan aikana. Tämä varmasti auttaa nuorimpia sukupolvia ymmärtämään paremmin myös miksi Suomi on kaksikielinen. Nythän Ruotsin vallan aika sivutetaan peruskoulussa valitettavan lyhyesti.
Bästa åhörare,
Dagens seminarium är ett led i firandet av vårt 100 –åriga Finland.
Endast för några veckor sedan gav regeringen ett lagförslag som möjliggör ett försök, där det andra inhemska språket skulle vara frivilligt. Enligt mig passar det inte riktigt in i vårt jubileumsårs budskap ”Yhdessä - Tillsammans”.
Tvärtom skapar den en onödig motsättning mellan språkgrupperna. Hur mycket man än vänder på steken och talar om valfrihet, så kan man inte anse att detta försök skulle ha som målsättning att främja våra nationalspråk i nationalspråksstrategins anda. Tillsammans med den oroväckande beredningen av vårdreformen och till exempel regeringens förslag till tingsrättsreform, så skapar detta försök inte en stark tilltro till vår regerings attityd gentemot landets tvåspråkighet.
Men jag vill ändå säga att inget är ännu för sent till statsminister Juha Sipilä. Arbetet för att främja våra nationalspråk behöver fortsätta, men det krävs politisk vilja och större ansvarstagande från hela regeringen för att det ska lyckas.
Haluan siis tässä lopuksi kehottaa pääministeri Sipilää ja koko hallitusta ottamaan kokonaisvastuun maamme kaksikielisyyden edistämiseksi. Kaikkea ei tarvitse keksiä uudelleen. Kansalliskielistrategia antaa hyvän perustan tälle työlle. Kansalliskielistrategian tarkoitus on olla tiekartta. Mutta nyt tuntuu siltä, että hallitus tarvitsisi tiekartan, jonka avulla kansalliskielistrategiaa toteutettaisiin. Eikä pelkästään tiekarttaa, vaan myös kompassin avuksi. Toivon, että pääministeri Sipilä toimisi tässä kompassina ja näyttäisi suuntaa.
Jag vill avsluta med att säga att Zacharias Topelius skrev i boken om vårt land att Finland är ett land med två språk. Själv är jag oerhört stolt att få vara medborgare i detta goda land som firar 100 år och som framöver också förhoppningsvis är ett land med två levande nationalspråk där vi ser rikedomen i språken och ser att det ger oss väldigt mycket mera än det tar.
Toivon, että tästä eteenpäin nähdään positiivisempi asenne. Tässä on kyse ihmisten arjen turvallisuudesta ja ihmisten yhtäläisistä oikeuksista. Meillä on vallan hyvä tilanne, jos me osaamme käyttää sitä oikein. Me olemme yksi kansa, jolla on kaksi kieltä ja voimme yhdessä hyödyntää tätä tilannetta paljon paremmin kuin tällä hetkellä teemme, jos vain halua ja tahtoa löytyy.