Talat ord gäller.
Arvoisat kuulijat, bästa åhörare,
Olemme tänään vakavan asian äärellä. Aiheenamme on Suomi nousevan antisemitismin varjossa. Historiaa tuntevat tietävät, että antisemitismi ei syntynyt Natsi-Saksassa, mutta holokausti on epäilemättä historian vakavin juutalaisia kohtaan tehty rikos. Holokaustin uhrien muistopäivää on vietetty Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen vuosipäivänä. Suomessa on pitkään puhuttu vainojen uhrien muistopäivästä. Holokaustin aikana murhattiin joka kolmas juutalainen ja lukematon määrä ihmisiä muista vähemmistöistä, kuten esimerkiksi romaneja. YK:n päätöslauselman mukaan holokausti tulee aina olemaan muistutus vihan, rasismin ja ennakkoluulojen vaaroista.
Se, mitä toisen maailmansodan aikana tapahtui, ei saa enää koskaan toistua.
Emme saa koskaan unohtaa. Jokaiselle kuuluu jakamaton ihmisarvo – uskonnosta, etnisyydestä tai muusta ominaisuudesta riippumatta. Meidän on toimittava niin, että rasismille, ulkomaalaisvastaisuudelle ja antisemitismille ei ole sijaa yhteiskunnassamme – ei Suomessa eikä muuallakaan. Tämä vaatii aktiivista työtä joka päivä. Työtä demokratian ja ihmisten yhdenvertaisuuden eteen on jatkettava, sekä maailmalla että täällä Suomessa, hallituksissa ja eduskunnassa, kouluissa ja arjessa.
Hallitus on puuttunut antisemitismiin jo kautensa alussa. Valtioneuvoston tiedonanto yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja syrjimättömyydestä sisältää useita toimenpiteitä antisemitismin vastaiseen työhön. Etnisten suhteiden neuvottelukunnan työtä vahvistetaan valtakunnallisesti ja paikallisten hyvien väestösuhteiden saavuttamiseksi. Hallitus selvittää mahdollisuudet kriminalisoida natsismin symbolien käyttäminen, kun niitä käytetään tavoitteena edistää aatetta. Lisäksi hallitus haluaa ehkäistä vihatekoja juutalaisia, muslimeja, kristittyjä ja muita uskontoryhmiä kohtaan sekä kriminalisoida holokaustin kiellon.
Tiedonannossa hallitus linjasi, että Vainojen uhrien muistopäivää ryhdytään viettämään kansainvälisen käytännön mukaisesti. Nyt tästä on tehty myös virallinen päätös. Lauantaina 27.1.2024 vietämmekin myös Suomessa holokaustin uhrien muistopäivää.
Arvoisa yleisö,
Viime kuukausina Lähi-idän tilanteen huolestuttava kehitys on nostanut keskusteluun antisemitismin uuden nousun.
Suomi tuomitsee Hamasin tekemät, suurimmaksi osaksi siviiliväestöön kohdistuneet terroristiset hyökkäykset, sekä tunnustaa Israelin oikeuden puolustautua kansainvälisen oikeuden nojalla niin, että se noudattaa toimissaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Lyhyellä aikavälillä meidän on puututtava siviilien akuuttiin kärsimykseen. On tärkeää, että pyrimme edistämään Israelin ja palestiinalaisten konfliktin ratkaisemista kahden valtion mallin pohjalta.
On nähty ikäviä merkkejä siitä, että pahentunut Lähi-idän kriisi ja väkivaltaisuudet ovat lisänneet vastakkainasettelua ja vihaa myös muualla maailmassa. Moni on huolestunut vastakkainasettelun kärjistymisestä, väkivaltaisuuksista ja kuolemista. Vaarana on, että samaan aikaan sekä antisemitismi että islamofobia ovat nousemassa. Onneksi merkkejä ainakaan laajasta antisemitismin noususta suomalaisissa kouluissa ei ole.
Tähän suureen haasteeseen vastaamisessa suomalaisella koululla ja kasvatuksella on tärkeä rooli. Esimerkiksi Lähi-idän tilanne on monimutkainen ja on tärkeää, että suomalaisilla on valmiudet käsitellä tilannetta, keskustella siitä ja ymmärtää, joskaan ei aina hyväksyä, erilaisia näkökulmia asiaan. Suomi on myös jäsen International Holocaust Remembrance Alliancessa, joka tekee työtä sen puolesta, että tietoisuus holokaustista lisääntyisi.
Meidän on annettava nuorille ja tuleville sukupolville parhaat välineet ja kyvyt kriittiseen ja monipuoliseen ajatteluun. Näin luodaan paremmat edellytykset esimerkiksi salaliittoteorioiden torjumiselle.
Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle ja antaa perustan ihmisoikeuksia kunnioittavaan maailmankansalaisuuteen. Se edistää hyvinvointia, demokratiaa ja aktiivista toimijuutta kansalaisyhteiskunnassa sekä taloudellista, sosiaalista, alueellista ja sukupuolten tasa-arvoa. Opetuksessa korostetaan ihmisarvon loukkaamattomuutta ja suomalaisen yhteiskunnan demokraattisia arvoja, kuten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Kaikki tässä edellä mainittu on ensiarvoisen tärkeää.
Perusopetuksen toimintakulttuurin tulisi olla osallisuutta edistävä, ihmisoikeuksia toteuttava ja demokraattista. Perusopetus luo perustan oppilaiden kasvulle aktiivisiksi kansalaisiksi. Kouluyhteisö tulisi kannustaa demokraattiseen vuoropuheluun ja osallistumiseen sekä luoda niille toimintatapoja ja rakenteita. Jokaisen lapsen ja nuoren pitäisi kokea, että voi olla mukana vaikuttamassa yhteisiin asioihin.
Myös lukion opetussuunnitelman arvoperusta rakentuu demokratialle. Lukio-opetuksen perustana on elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä ihmisarvon loukkaamattomuus. Lukio-opetus pohjautuu keskeisiin ihmisoikeussopimuksiin ja sen tehtävä on edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä demokratiaa ja hyvinvointia. Myös ammatillisella koulutuksella on hyvin keskeinen rooli tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen yhteiskunnan rakentamisessa.
Arvoisat kuulijat,
Opetussuunnitelmien perusteiden mukaan sekä perusopetuksessa että lukio-opetuksessa on opetettava antisemitismistä ja holokaustista. Se, että kouluissa tutustutaan esimerkiksi Anne Frankin päiväkirjaan, on äärimmäisen arvokasta, jotta emme ajan ja uusien sukupolvien myötä unohtaisi, mitä toisen maailmansodan aikana tapahtui. Perusopetuksessa käsitellään ihmisoikeusrikkomuksia, kansanvainoja ja totalitaristisia järjestelmiä sekä perehdytään sodista selviytymiseen erityisesti tavallisten ihmisten ja ihmisoikeuskysymysten näkökulmasta. Lukiossa historia-oppiaineessa käsitellään kansainvälisiä suhteita ja osana sitä demokraattisia ja totalitaarisia valtioita kansainvälisessä politiikassa, ihmisoikeuskysymyksiä, holokaustia ja muita kansanmurhia, juutalaisvaltion perustamista, siihen johtaneita tekijöitä sekä Israelin ja Palestiinan kysymystä.
Historian opetuksessa painotetaan tiedon luotettavuuden kriittistä arviointia sekä ilmiöiden selittämistä monista eri näkökulmista, joten Lähi-idän kysymystä pyritään oppitunneilla käsittelemään eri osapuolten kannalta eri lähteitä käyttäen. Historia-oppiaineessa tavoitteena on oppia, että menneisyyttä tutkimalla voidaan ymmärtää nykyisyyttä. Kouluissa voidaan siis antaa työkaluja ristiriitaisten ja hankalien nykytapahtumien käsittelyyn ja lisätä oppilaiden ymmärrystä siitä, että tietoa pitää arvioida kriittisesti. Demokratiakasvatus taas ohjaa siihen, että oppilaat ja opiskelijat omaksuisivat demokraattisen yhteiskuntamallin, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia eikä hyväksytä mihinkään ihmisryhmään kohdistuvaa vihapuhetta tai syrjintää. Tämä tarkoittaa kaikkea vihapuhetta, myös antisemitismiä ja rasismia. Valtioiden toimintaa ja kansainvälistä politiikkaa tulee pystyä tarkastelemaan kriittisesti oppitunneilla, mutta tämä ei tarkoita kansallisuuteen tai uskontoon kohdistuvan syrjivän puheen sallimista.
Kriittisen medialukutaidon opettamisella on myös erittäin suuri merkitys, kun käsitellään kiistanalaisia kysymyksiä. Oppilaita ja opiskelijoita ohjataan tunnistamaan disinformaatiota, jota eri osapuolet tuottavat ja pohtimaan sen laatijoiden pyrkimyksiä. Kriittisen lukutaidon merkitys on korostunut Israelin ja Palestiinan tilanteen kärjistyessä, koska disinformaatiota tuotetaan reaaliajassa ja sitä on hankala tunnistaa. Tämä liittyy myös vahvasti kriittisen digitaalisen lukutaidon vahvistamiseen ja esimerkiksi sosiaalisen median, kuten Tiktokin, merkitystä disinformaation levittäjänä voidaan tarkastella.
Arvoisat kuulijat,
Holokausti ja muut toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat toivat useita muutoksia yhteiskuntaan ja koko maailmaan. Sotien jälkeen on hyväksytty ihmisoikeuksien julistus ja useita ihmisoikeussopimuksia. Vielä noin 20 vuotta sitten näytti siltä, että demokratia ja ihmisoikeudet etenivät erityisesti Euroopassa. Viimeisten vuosien aikana on huomattu, ettei tämä positiivinen kehityskulku ole itsestään selvä.
En voi korostaa liikaa aktiivisen, määrätietoisen työn merkitystä. On tärkeä tiedostaa, että me kaikki voimme vaikuttaa siihen, mihin suuntaan yhteiskunta ja maailma menee. Jokainen meistä voi omalta osaltaan myötävaikuttaa työssä rasismia, vihapuheita ja antisemitismiä vastaan. Meidän tulee nostaa esille ihmisoikeuksien, demokratian, sananvapauden ja rauhan tärkeyttä jatkuvasti. Opetusministerinä teen parhaani, että suomalainen koulu ja opetus ovat tässä suunnannäyttäjänä.