KP: Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson pohtii Pietarsaaren ampumistapausta kirjoituksessaan: ”Elämä ei ole kuin jakso rikossarjoista Wallander tai Beck”
Viime viikolla johdin EU:n oikeusministereiden kokousta Luxemburgissa. Keskustelin eduskunnassa ensi vuoden budjetista. Tapasin pohjalaisia nuoria, jotka opiskelevat Helsingissä. Keskustelin vihapuheesta, vankien hoidosta, oikeusvaltiosta ja paljon muustakin. Mutta koko viime viikon kysyin itseltäni – miksi? Miksi nuori nainen ammuttiin kuoliaaksi toissa sunnuntaina kotikaupungissani? Tämä kysymys ja tämä käsittämätön tapaus, joka on järkyttänyt koko Pietarsaarta, on varjostanut kaikkea.
Ymmärrän, etten tule saamaan yksiselitteistä vastausta kysymykseeni, mutta tiedän myös, että meidän täytyy puhua tästä asiasta. Tämä ei ole jakso TV:n rikossarjoissa Wallander tai Beck. Tämä tapahtui oikeasti. Väkivalta on näyttänyt raa’at kasvonsa keskellä pikkukaupungin idylliä. Tämä on suuri tragedia kaikille osallisille ja uhrin läheisille mutta myös tekijöiden omaisille. Luonnollisesti tämä vaikuttaa turvallisuudentunteeseen. Emme halua, että tämä tapahtuisi uudestaan. Poliisi tulee aikanaan saamaan tutkinnan valmiiksi, syylliset joutuvat oikeuden eteen ja saavat tuomion rikoksistaan. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi. Kelloa ei voi kääntää taaksepäin.
Kaiken surun keskellä voimme kuitenkin toivoa, että tämä olisi käännekohta johonkin parempaan. Käännekohta ja herätys, että meidän täytyy tehdä enemmän pysäyttääksemme pahoinvoinnin, huumeidenkäytön ja ulkopuolisuuden tunteen. Siinä tarvitaan meitä kaikkia, kanssaihmisinä, vanhempina, ystävinä, naapureina. Mutta tarvitsemme myös koko yhteiskuntaa, poliisia, sosiaalihuoltoa, koulua, terveydenhuoltoa, neuvoloita, seurakuntia ja päättäjiä.
Huumeet riistäväthenkiä kaikkialla maailmalla. Suomi ei ole mikään poikkeus. Huumekauppa on valtava ilmiö, joka synnyttää rikollisuuta ja pahoinvointia. Jos kerran on jäänyt huumesuohon kiinni, on usein vaikeaa päästä pois. Oikeusministerinä minulla on pöydälläni vankeinhoito mutta myös rikollisuuden ehkäisy. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meillä on nyt vähän enemmän rahaa projekteihin, joiden tavoite on vähentää uusintarikollisuutta. Kohderyhmä tulee olemaan erityisesti nuoret, jotka ovat saaneet tuomion väkivalta- tai seksuaalirikoksesta.
Meidän täytyy siis toimia monella eri tasolla. Tarvitaan lisää poliiseja, ja hallitus tuleekin lisäämään poliisien määrää tulevien vuosien aikana. Tarvitaan etsivää nuorisotyötä ja ylipäänsä aktiivista työtä nuorten kanssa ja heidän hyväkseen kunnissamme. Tässä meillä on myös Pietarsaaressa pohdittavaa. Luulen, että tarvitsemme myös uusia otteita ja uusia tapoja tehdä työtä nuorison parissa. Meidän täytyy ottaa hiljaiset signaalit vakavasti. Miksi joku jää pois koulusta, miksi vanhempi ei tule vanhempainkokoukseen, miksi aiemmin iloinen nuori on yhtäkkiä vetäytynyt ja arka? Onko tarpeeksi keskustelumahdollisuuksia, onko tarpeeksi matalan kynnyksen paikkoja, johon mennä? Miten voimme tukea vanhempia ja perheitä, jossa on päihteidenkäyttöä, paremmin kuin teemme tänään?
Olen vakuuttunut siitä, että voimme tehdä enemmän ja olen vakuuttunut siitä, että emme voi antaa periksi. Yhteisestä surusta huolimatta on hyvä muistaa, että elämme yhdessä maailman onnellisemmista ja tuvallisimmista maista.
