Avoimuutta ja monimuotoisuuden kunnioitusta tarvitaan
Uusi vuosi 2015 sai karmean alun Pariisin hirvittävien terroristi-iskujen myötä. Saimme valitettavasti jälleen kerran muistutuksen siitä, että maailmaamme mahtuu paljon pahuutta. Mutta emme saa lannistua tästä. Päinvastoin, meidän on entistä enemmän tehtävä työtä meille tärkeiden arvojen puolesta.
Uusi vuosi 2015 sai karmean alun Pariisin hirvittävien terroristi-iskujen myötä. Saimme valitettavasti jälleen kerran muistutuksen siitä, että maailmaamme mahtuu paljon pahuutta. Mutta emme saa lannistua tästä. Päinvastoin, meidän on entistä enemmän tehtävä työtä meille tärkeiden arvojen puolesta.
Maailmanlaajuinen terrorismin vastainen työ vaatii ponnistuksia monella eri tasolla ja yhteistyötä yli rajojen. Yksi parhaista tavoista ennaltaehkäistä marginalisoitumista ja radikalisoitumista on rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmiset tuntevat itsensä osallisiksi. Yhteiskuntaa, jossa lapset ja nuoret tuntevat aikuisten välittävän ja jossa he kokevat itsensä tarpeelliseksi. Mitä paremmin onnistumme tässä sitä paremmin ehkäisemme syrjäytymistä. Siksi on erittäin tärkeää, että me Suomessa panostamme tehokkaisiin, kotouttamista edistäviin toimenpiteisiin. Meidän on pidettävä huolta siitä, että tänne tulevat kokevat itsensä tervetulleiksi ja että heillä on mahdollisuus oppia kieliämme, ja sitä kautta oikeasti tulla osaksi yhteiskuntaamme.
Tässä tilanteessa on tärkeää, että yleinen keskustelu ei leimaa kaikkia muslimeja terroristeiksi. On erittäin tärkeää muistaa, että ääripään fanaatikot muodostavat vain pienen murto-osan kaikista maailman muslimeista. Suurin osa muslimeista haluaa kuitenkin kuten kuka tahansa muukin vain elää rauhassa omaa elämäänsä. On huomionarvoista, että terrorismi on kansainvälistä rikollisuutta, jolle ei voi antaa uskonnollista oikeutusta.
Täällä kotona Suomessa Pariisin tapahtumat ovat synnyttänet keskustelua sananvapaudesta, uskonrauhasta ja jumalapilkasta. Sananvapaus on meille kaikille äärimmäisen tärkeä perusoikeus, jota meidän tulee vaalia. Samalla meidän tulee myös pystyä kunnioittamaan uskonrauhaa. Meillä on kaikilla oikeus uskoa, tai olla uskomatta. Rikoslakimme kriminalisointi uskonrauhan rikkomisesta on vuodelta 1998. Sitä on sovellettu hyvin harvoin. Tämä on sinänsä hyvä asia. Uskonrauhan ja oikeuden uskonnon harjoittamiseen katsotaan olevan osa sitä yhteiskuntarauhaa, joka kuuluu yleiseen järjestykseen. Suojattu kohde ei siten ole Jumala tai vastaava instituutio muissa uskonnoissa, vaan kansalaisten oikeus uskonnollisiin vakaumuksiin ja tunteisiin sekä uskonrauha yhteiskunnassa. Tämän voi myös ilmaista niin, että sananvapaus ja uskonnollisen vakaumuksen suoja eivät ole toistensa kanssa ristiriitaisia. Päinvastoin, molempia näitä perusoikeuksia on suojattava.
Pariisin kauheista tapahtumista huolimatta meidän on syytä katsoa tulevaisuuteen avoimin mielin. Miljoonat ihmiset Pariisin kaduilla puolustamassa sanan- ja lehdistönvapautta luovat toivoa. Luottamusta herätti myös nähdä niin monta maailman johtajaa, oma pääministerimme mukaan lukien, kävelemässä rinta rinnan Pariisissa tuen osoituksena ranskalaisille. Perus- ja ihmisoikeuksien puolustamisessa ei koskaan saa antaa periksi.
Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri (RKP)
