Ilkka-Pohjalainen: Jokainen suomalainen ansaitse Suomen, joka on EU:n jäsen

Viime viikkoina eduskunnassa on keskusteltu paljon EU:sta. On ilmeistä, että perussuomalaiset haluavat tehdä EU-politiikasta ja EU:n elvytysrahastosta kunnallisvaalikysymyksen. Heillä on myös taipumus maalata mustavalkoista kuvaa EU:sta.

Meidän ei tietenkään tarvitse pitää kaikista Brysselissä tehtävistä päätöksistä. Paras tapa tehdä päätöksistä hyviä on kuitenkin olla itse aktiivisesti vaikuttamassa niiden sisältöön sen sijaan, että huutaa sivusta. On myös hyvä ymmärtää, että EU:n ulkopuolella Suomi olisi hyvin yksin ja paljon heikompi.

Tässä yhteydessä haluan esittää muutaman keskeisen kysymyksen. Ensinnäkin, onko tärkeää, että Suomi kuuluu länsimaisten oikeusvaltioiden joukkoon? Minulle vastaus on päivänselvä kyllä enkä edes halua ajatella mikä voisi olla vaihtoehto. Samoin haluan kysyä, onko Suomi vientiriippuvainen maa? Vastaus on kyllä, ehdottomasti. Suomi elää viennistä ja ilman sen tuomia tuloja emme voisi ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntamme. Tästä voi jatkaa kysymällä onko Eurooppa Suomen suurin vientimarkkina, jonne myydään suurin osa yrityksissämme valmistetuista tuotteista? Tältäkin osin vastaus on kyllä. Täällä Pohjanmaalla tämä on meille erittäin tuttu asia. Me olemme aina olleet kansainvälisesti suuntautuneita ja yrityksemme ovat jo satoja vuosia kohdistaneet katseensa ulkomaille. Tänäkin päivänä merkittävä osa Suomen viennistä kulkee Pohjanmaan satamista.

Vielä viimeinen kysymys. Onko Suomen turvallisuuspoliittiselle tilanteelle merkitystä sillä, että olemme EU-jäseniä? Kyllä. Ja se merkitys on erityisen korostunut, kun elämme epävakaita aikoja.

Eli kun puhumme EU:n elvytyspaketista, on syytä muistaa, että asia ei ole mustavalkoinen. Siinä on itseasiassa kaikki sateenkaaren värit. Meillä on tapana sanoa, ettei kakkua voi sekä syödä että säästää. Ei voi olla samaan aikaan sekä puolesta että vastaan. Eli kun Jussi Halla-aho ja hänen perussuomalaisensa, tai KD:n Sari Essayah, puhuvat elvytyspaketin kaatamisesta, on nähtävä selkeästi mihin se voi johtaa.

Ellei Euroopan ja sen Puheetouden pyöriä saada pyörimään, yrityksemme kärsivät ja suomalaiset työntekijät jäävät ilman työtä. Silloin kyse on myös arjesta kunnissamme. Onko työpaikkoja enemmän vai vähemmän? Tuleeko yhteiskuntamme rahakirstuun enemmän vai vähemmän verotuloja, joilla kustannetaan koulu, hoiva ja muut keskeiset palvelut? Olen vakuuttunut siitä, että jokainen suomalainen, myös jokainen perussuomalainen, ansaitsee Suomen, joka on EU:n jäsen.

Lopuksi vielä muutama sana kotiPuheetousvähennyksestä. Äskettäin julkaistiin tutkimus, jonka mukaan kotiPuheetousvähennys ei parantaisi työllisyyttä. Uskon, että tässä vedettiin liian nopeat johtopäätökset. Tutkimuksen ajankohta eli finanssikriisin vuodet eivät ole täysin vertailukelpoisia. Ruotsissa tehdyt tutkimukset osoittavat päinvastaista tulosta. On selvää, että jos perheet voivat palkata apua arkeen tai ikäihmiset voivat ostaa palveluita kotiin, seurauksena on, että useampi työllistyy. Siksi olen esittänyt kaksivuotista kokeilua, jossa sekä laajennetaan kotiPuheetousvähennyksen käyttöalaa ja korotetaan sen maksimimäärää esimerkiksi 7 500 euroon. Uskon, että korkeampi kotiPuheetousvähennys nostaa työllisyysastetta.

Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri, RKP:n puheenjohtaja