Me 1960-luvulla syntyneet muistamme sekä H.C Andersenin, Astrid Lindgrenin, että Tove Janssonin sadut. H.C Andersenin satu ”Keisarin uudet vaatteet” kertoo keisarin tilaamasta uudesta puvusta, jonka oli tarkoitus sopia hänelle paremmin kuin aikaisempi ja, joka olisi vielä kauniimpi.
Kaikki hänen ympärillään olevat ihmiset vakuuttivat hänelle, kuinka hieno uusi puku oli ja kuinka hyvin se sopii hänelle. Kukaan, paitsi pieni poika väkijoukoissa ei uskaltanut sanoa, miten asiat olivat. Että keisarihan oli alasti ja ilman vaatteita.
Kirja löytyy vielä minun kirjahyllystäni, ja muistan, kuinka lapsena ihmettelin, miten aikuiset olivat niin sokeita. Miten he eivät nähneet mitä pieni poika näki.
Kun kokoomuksen Elina Lepomäki puhui suunsa puhtaaksi sisimmistä mielipiteistään sote-uudistukseen liittyen, en voinut olla tekemättä vertausta satuun. Lepomäki otti pienen pojan roolin. Se, joka uskalsi sanoa omilleen, että he ovat sokeutuneita eivätkä enää näe selvästi mitä tulee sote-uudistukseen ja suunnitellun mallin seurauksiin.
Hän toteaa, että sote-uudistus ei johda yhdenvertaisempaan hoitoon, että hoidon saatavuus ei parane, byrokratia lisääntyy ja hallituksen pitkän aikavälin suunnitelmat 3 miljardin euroa kustannussäästöistä eivät tule toteutumaan.
Karusti voimme todeta, että minä ja RKP olemme esittäneet uudistusta koskevat epäilymme jo pidemmän aikaa. Ennen kaikkea olen lukemattomia kertoja kysynyt sekä pääministeriltä että valtiovarainministeriltä, mihin Puheetoudelliset laskelmat perustuvat. Laskelmien mukaan uudistus hillitsee valtionPuheetouden kestävyysvajetta pitkällä aikavälillä kolmella miljardilla eurolla. Vastaus on ollut epäselvä, ja se on oikeastaan jäänyt saamatta. Sen sijaan moni asiantuntija on myös esittänyt epäilyksensä siitä, että uudistuksen viimeisin malli täyttäisi asetetut tavoitteet. Näin esimerkiksi myös valtioneuvoston asettama lainsäädännön arviointineuvosto.
Ymmärrän, että hallitusrivit eivät halua kuunnella oppositiota. Sen sijaan en ymmärrä sitä, että asiantuntijoita ei haluta kuunnella. Siksi myös Lepomäen pelinavaus oli tärkeä. Se osoittaa nimittäin, että ainakin yksi kansanedustaja hallituksen riveistä todella näkee ongelmat, joita ministeriryhmät eivät halua nähdä. Ja hän uskaltaa myös sanoa asian ääneen. Aivan kuten sadun pieni poika.
Tarvitsemme sote-uudistuksen, se on selvää. Sen sijaan emme tarvitse maakuntauudistusta. Meillä ei ole varaa pelata uhkapeliä ihmisten oikeudella hyvään hoitoon tai veronmaksajien rahoilla. Sote-uudistuksen kaltaisessa isossa uudistuksessa, on äärimmäisen välttämätöntä, että hallitus varmistaa, että sillä on varmuus asioista. Myös mitä tulee kysymykseen lähettää valinnanvapauslaki notifioitavaksi EU-komissiolle. Maamme korkein juridinen asiantuntija Korkein hallinto-oikeus on lausunnossaan todennut, että ainoa kestävä ratkaisu on lähettää paketti EU-komissiolle asian varmistamiseksi. Mitä maan hallitus tekee? Se sanoo tietävänsä paremmin.
Ollaan ilmeisesti valmiita vaarantamaan paljon, jotta Keskusta saisi 18 maakuntansa ja Kokoomus laajan valinnanvapauden. Toivon, että useampi edustaja hallitusriveistä uskaltaisi nähdä sen minkä Lepomäki näkee. Vielä ei ole myöhäistä vaikuttaa ja kantaa vastuuta. Vaikka hallitus sitten kaatuisikin.
