Kolumni Keskipohjanmaa, Ikäihmisemme ansaitsevat turvallisen arjen

Suomi on pärjännyt hyvin kansainvälisissä onnellisuutta ja elämänlaatua mittaavissa vertailuissa. Voimme perustellusti olla tyytyväisiä ja ylpeitä tästä.

Tätä taustaa vasten vanhustenhuollossa havaitut vakavat laiminlyönnit ovat isku vasten kasvoja. Monen ikäihmisen turvallisuudentunne on horjunut. Mikäli Suomi jatkossakin haluaa kutsua itseään hyvinvointiyhteiskunnaksi, on meidän turvattava ikäihmisillemme hyvä vanhuus. Vanhusten kaltoinkohtelua ei voi koskaan hyväksyä. Siksi meidän on kysyttävä, mikä on mennyt pieleen ja selvitettävä ongelma perin pohjin.

Kuntamme eivät pärjäisi ilman myös sitä palveluasumista ikäihmisille, jota yritykset ja kolmas sektori tarjoavat. Mutta on täysin selvää, että hoivayhtiöiden täytyy todistaa, että niiden tärkein tavoite on laadukkaiden palveluiden tarjoaminen, ei voittojen maksimointi ikäihmisten kustannuksella. On hyvin epäeettistä ja tuomittavaa, että hoitoon ja hoivaan tarkoitettuja verovaroja kanavoidaan veroparatiisien kautta kansainvälisille suuryhtiöille, jotka ovat ensisijaisesti kiinnostuneita voittojen maksimoinnista ja isojen osinkojen maksamisesta omistajilleen – ilman kiinnostusta hoidon laatuun. Moni meistä kysyy: mitä tapahtui etiikalle näissä yrityksissä?

On selvää, että nyt tarvitaan monia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Tarvitsemme enemmän henkilökuntaa vanhustenhuoltoon ja laissa säädetyn 0,7 henkilöstömitoituksen. Kokoomusta lukuun ottamatta, kaikki ovat eduskunnassa samaa mieltä. Samalla myös ns. hoitoisuus on huomioitava. Esimerkiksi dementiaan sairastunut ikäihminen tarvitsee enemmän hoivaa, kuin henkilö, joka ei sairasta dementiaa. Lakisääteinen henkilöstömitoitus ei myöskään saa johtaa siihen, että kotihoidosta säästetään. Tarvitsemme myös vanhuusasiainvaltuutetun Suomeen, jolla on riittävät toimivaltuudet ja joka raportoi eduskunnalle.

On myös panostettava hoidon laadun valvontaan, jotta voimme ehkäistä ongelmien syntymisen. Samalla sopimuksia rikkovien toimijoiden on saatava tuntuvat seuraamukset. Viime viikolla otin eduskunnan kyselytunnilla esille sen, että Suomessa työskentelee tällä hetkellä noin 20 ihmistä vanhustenhuollon laadun valvonnan kanssa alueellisesti. Samalla eläinten hyvinvoinnin valvontaan panostetaan yli 60 henkilötyövuotta. Tällä viikolla selvisi myös, että Valvirassa on vain yksi henkilö, joka työskentelee valtakunnallisesti vanhustenhuollon valvonnan parissa. Tämän otin myös esille pitäessäni RKP:n ryhmäpuheenvuoron välikysymyskeskustelussa. Saimme hallituksen heräämään ja ministeri Saarikko kiitti, että RKP nosti asian esiin. Nyt tähän asiaan tullaan puuttuman lisäbudjetin kautta.

Vaikka vanhustenhuollossa on viime aikoina ilmennyt vakavia ongelmia, on tärkeää muistaa, että on olemassa sekä yksityisiä, kunnallisia että kolmannen sektorin ylläpitämiä hoitokoteja, jotka toimivat erittäin hyvin. Tästä meillä on monta esimerkkiä myös seudullamme.

On myös syytä sanoa ääneen, että vanhustenhuollossa työskentelevät tekevät upeata työtä. Suurin ongelma siellä missä puutteita ilmenee, on että henkilökuntaa on liian vähän. Nyt käytävässä keskustelussa ei saa syyllistää hoitajia. Päinvastoin, he tarvitsevat kaiken kannustuksen.

Lopuksi vielä ihan toinen asia. Tällä viikolle haastoimme yhdessä kansaedustajakollegojeni Jutta Urpilaisen ja Hanna Halmeenpään kanssa koko seutumme ilmastoPuheetkoisiin. Ajatuksena on haastaa Pietarsaaren, Kokkolan ja Kalajoen kuntia ja maakuntaa tavoittelemaan yhdessä ja yhteistyössä hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Ilmastonmuutos on yksi tärkeimmistä tulevaisuuskysymyksessä. Halusimme tehdä tämän haasteen sekä poliitikkoina että äiteinä, koska ilmastokysymys koskee erityisesti lapsiamme.