Jo riittää keskittämisintoilu.
Maassamme käydään parhaillaan kiivasta keskustelua siitä, kuka jatkossa saa tehdä mitä, ja siitä missä sairaaloissa saadaan suorittaa päiväkirurgisia leikkauksia. Sote-uudistuksen myötä ensi vuoden alusta alkaen entiset aluesairaalat kuten Pietarsaaren, Kemin, Forssan ja Rauman sairaalat, eivät enää saisi tehdä sellaisia leikkauksia, jotka vaativat enemmän kuin paikallispuudutusta. Tähän haluan saada aikaan muutosta, ja sen takia olen jättänyt lakialoitteen terveydenhuoltolain muuttamiseksi.
Olen iloinen siitä, että olen saanut aikaan keskustelun päiväkirurgiasta, ja että aiheesta nyt väitellään valtakunnallisesti poliittisella areenalla. Keskustelua kiihdytti tieto siitä, että myös yksityiseen sektoriin ollaan puuttumassa. Käytännössä uudistus nimittäin tarkoittaisi, että nukutusta vaativia leikkauksia ei saisi suorittaa myöskään yksityisellä puolella. Vain ne sairaalat, joissa on ympärivuorokautinen erikoissairaanhoidon yhteispäivystys, saisivat jatkaa tätä toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki keskitettäisiin maamme keskussairaaloihin.
On ymmärrettävää, että tarvitaan jonkinasteinen työnjako sairaaloiden välille. Mutta sellaiset yksinkertaiset leikkaukset, joissa potilas tulee aamulla sairaalaan ja lähtee iltapäivällä kotiin, olisi viisasta mahdollistaa edelleen siellä, missä ne ovat toimineet hyvin, missä palvelu on ollut laadukasta ja potilaat tyytyväisiä.
Huolimatta hallituksen väitetystä halusta laajentaa valinnanvapautta, on esitys sote-uudistukseksi johtamassa absurdiin tilanteeseen. On ihmeellistä, että samalla kun hallitus puhuu valinnanvapauden lisäämisestä, sitä ollaankin nyt rajoittamassa. En ymmärrä miten kokoomus on tähän voinut suostua.
Vuosikymmenet olemme tottuneet siihen, että olemme kunnissamme saaneet päättää kunPuheetaisten asioista parhaamme mukaan. Kunta-demokratia on toiminut. Nyt sote- ja maakuntauudistuksen myötä päätösvalta on siirtymässä pois kunnista, mutta myöskään maakunta ei tule saamaan kunnon itsehallintoa. Keskustavetoisen hallituksen mallissa valtiovarainministeriö päättää maakuntien rahoituksesta ja sosiaali- ja terveysministeriö päättää siitä, missä päin Suomea saa suorittaa leikkauksia ja kuka saa tehdä mitäkin. Lähidemokratia on sivuutettu tässä uudistuksessa täysin.
On luonnollista, että päättäjät, jotka ovat saaneet kansalaisten luottamuksen, haluavat vaikuttaa oman kuntansa ja maakuntansa kehitykseen. Jokaisen maakunnan, myös Keskipohjanmaan, on itse saatava päättää terveydenhuollon ja päivystyksen mittavuudesta. Minä ja RKP peräänkuulutamme maakunnille aitoa itsehallintoa. Valtion holhousta emme kaipaa.
Lakialoitteeni avulla haluan saada aikaiseksi järkevän ratkaisun. Aloitteessa esitän, että mahdollisuus tehdä päiväkirurgisia toimenpiteitä ei rajoittuisi ainoastaan yhteispäivystyksen omaaviin sairaaloihin (käytännössä 18 keskussairaalaan) ja että maakunnat itse saisivat päätösvallan. Vielä ei ole liian myöhäistä. Keskustelu tulee jatkumaan vilkkaana, ja jos halua löytyy, löydämme myös ratkaisun.
