Kolumni: Onnellisuus ja uudistukset

Positiiviset uutiset ovat todella ihania. YK:n tuoreen onnellisuusraportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa.

Raportissa huomioidaan muun muassa elinajanodote, henkilökohtainen vapaus, sosiaalinen tuki ja korruptio. Suomi nousi viidenneltä sijalta ensimmäiselle. Tämä on mahtavaa!

Mistä sitten löytyvät Suomen onnellisimmat kunnat? Suuri osa niistä löytyy Pohjanmaalta. Ilta-Sanomien viime viikon uutisen mukaan kahdentoista onnellisimman kunnan joukossa löytyy peräti seitsemän kaksikielistä pohjanmaalaista kuntaa. Luoto on listan kärjessä ja lisPuheetla löytyy myös Kruunupyy, Pedersöre, Mustasaari, Uusikaarlepyy, Vöyri ja Maalahti. Yhteistä näille kunnille on maPuheeta työttömyys, yrittäjyys ja osallisuuden tunne.

Myös tutkija Timo Aron tekemässä analyysissä seutukuntien elinvoimaindeksistä vuodelta 2016, Vaasan ja Pietarsaaren seutu sijoittuvat korkealle. Täällä löytyy yrittäjähenkisyyttä, korkea työllisyysaste ja aktiivinen elinkeinoelämä. Tästä voimme Pohjanmaalla olla ylpeitä. Yhteisin ponnistuksin olemme luoneet viihtyisän yhteiskunnan jossa ihmiset haluavat asua ja työskennellä. Helsinki-Vaasa-kasvukäytävän varrella ja Lounais-Suomessa löytyvät Suomen elinvoimaisimmat seudut. Pienemmillä paikkakunnilla sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma, joka näkyy esimerkiksi yhdistystoiminnassa ja yhteenkuuluvuuden tunteessa myötävaikuttaa onnellisen seudun luomisessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä olisi myös haasteita. Aina löytyy parannettavaa.

Tietysti iloitsen myös siitä, että RKP on vahva näillä alueilla. Ei ole yhdentekevää millaista politiikkaa tehdään. Yhteiskunnan rakentamisessa on kyse väestön osallistamisesta, yrityskasvun edellytysten luomisesta, viihtyisien asuinympäristöjen kehittämisestä ja toimiviin lähipalveluihin panostamisesta.

Koko itsenäisyytemme ajan kunnat ovat olleet paikallisen demokratian perusta. Nyt olemme murroskohdassa, jossa hallitus sote- ja maakuntauudistuksellaan siirtää sekä ison osan rahasta että vallasta pois kunnilta. 18 maakuntaa ottavat ohjat, mutta saavat hyvin rajoitetun itsemääräämisoikeuden. Käytännössä niistä tulee valtionhallinnon jatkeita. Keskeisimmät päätökset sekä resursseista että mitä eri sairaaloissa saa tehdä ohjataan ministeriöstä. Olen huolissani tästä kehityksestä.

Hallituksen keskittämisinto voi muuttaa onnellisuustilastoja. Voimattomuuden tunne kasvaa, jos ihmiset kokevat olevansa holhouksen alla. Tähän meillä ei ole varaa. Siksi pitäisi ymmärtää, että jos maakuntia halutaan, niin maakuntien pitää saada oikea itsemääräämisoikeus. Rahojen, vallan ja vastuun pitää kulkea käsi kädessä. Maakuntavaltuuston jäsenten pitäisi saada päättää esimerkiksi maakunnan sairaalaan päivystyksen laajuudesta ja missä leikkaukset tehdään. Yhteistyötä muiden maakuntien kanssa tarvitaan, mutta päätöksiä pitäisi tehdä ne, jotka maakunnan asukkaat ovat valinneet edustajikseen.

Kaikki viisaus ei nimittäin löydy ministeriöistä, ei myöskään maamme hallituksesta. Maamme seudut ovat hyvin erilaisia, jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, sama koskee maakuntia.

Ei ole helppoa olla maailman paras pidemmän ajan. Sen tietävät kaikki huipulla olleet urheilijat. Mikäli Suomi haluaa jatkossakin pitää huippusijoituksensa, niin kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan arkeensa pitäisi lisätä, ei vähentää.