Pohjalainen 12.8: Koulutus on enemmän kuin menoerä valtion budjetissa
Parhaillaan noin 61 000 ekaluokkalaista ovat aloittamassa koulunkäynnin. Meillä on kaikilla muistoja ensimmäisestä koulupäivästä, opettajista ja koulutovereista. Itse aloitin vuonna 1970 peruskoulussa, joka ensiksi oli kokeilu ja joka sittemmin osoittautui menestykseksi.
Meillä onkin syytä olla ylpeitä koulustamme ja hyvistä Pisa-tuloksistamme. Vahvuutemme on tähän asti ollut tasa-arvoinen koulutus kaikille. Siksi meidän on suhtauduttava vakavasti tietoon siitä, että eriarvoisuus on lisääntynyt koulujen ja oppilaiden välillä.
Kaikkien yhdeksäsluokkalaisten tulisi päättötodistuksen saadessaan osata perustaidot, lukemisen ja kirjoittamisen. Nyt on tiedossa, että moni päättää koulun ilman, että osaa lukea ja kirjoittaa kunnolla. Tähän on saatava muutos. Eriarvoistumisen pysäyttäminen on tärkeää ja siinä koulu on keskeisessä roolissa. Liisalla ja Lassella tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet riippumatta vanhempien koulutuksesta tai tuloista, ja riippumatta siitä missä kunnassa asuu.
Suomen menestys tulee tulevaisuudessakin olemaan riippuvainen väestön koulutuksesta ja sivistyksestä. Koulutuksesta ei saa tinkiä. Siksi nykyisen hallituksen tekemät koulutusleikkaukset ovat olleet erittäin haiPuheetlisia. Koulutuspolitiikkaan tarvitaan suunnanmuutos.
Perusta onnistuneelle koulunkäynnille luodaan jo varhaiskasvatuksessa. Siksi hallituksen päätös rajoittaa päivähoito-oikeutta oli erittäin huono. RKP peräänkuuluttaa panostuksia varhaiskasvatukseen. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi palauttaa ja jokaisella kolme vuotta täyttäneellä lapsella tulisi olla oikeus 20 tuntiin maksutonta varhaiskasvatusta viikossa. Hallituksen kokeilu viisivuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta on siksi oikeansuuntainen.
Toinen oikeansuuntainen ja tervetullut hallituksen tekemä päätös on kielten opiskelun aikaistaminen niin, että se alkaisi jo ensimmäisellä luokalla. Kielten monipuolinen osaaminen antaa hyvät eväät tulevaisuuteen. Lapset oppivat sitä paitsi helposti uusia kieliä esimerkiksi leikin kautta. Eikä mikään estä, että kielisuihkuilla aloitettaisiin jo varhaiskasvatuksessa.
Muutamista hyvistä päätöksistä huolimatta hallituksella olisi nyt tulevassa budjettiriihessään näytön paikka koulutukseen liittyen. Korkeakoulumme ovat kärsineet kovasti leikkauksista ja tarvitsevat lisämäärärahoja. Samalla hallituksen tulisi myös suhtautua erittäin vakavasti toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä tuleviin huolestuneisiin viesteihin. Hallituksen uudistus on menossa väärään suuntaan. Meillä ei ole varaa siihen, että useampi opiskelija keskeyttää opintonsa. Tarvitaan riittävä määrä lähiopetusta ja henkilökohtaista ohjausta. Hallituksen on saatava enemmän aikaan.
Panostukset varhaiskasvatukseen ja koulutukseen ovat avainasemassa, mikäli haluamme että kaikilla lapsilla ja nuorilla on yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä ja menestyä elämässä. Olen sanonut tämän monta kertaa, mutta sanon sen uudestaan: Suomi ei menesty ellemme panosta koulutukseen!
