Puoluekokouspuhe Pietarsaaressa 2015

.Olen todella iloinen nähdä teidät kaikki täällä kotiseudullani. Saisitte tulla useammin!

Pietarsaarenseudulla on paljon tarjottavaa ja yhteydet ovat kuten olette huomanneet varsin hyvät. Ja RKP ei ole tähän täysin syytön. Mutta nyt itse asiaan,

Eduskuntaryhmämme on läheltä voinut seurata hallitustunnusteluja. Ei voi sanoa, että olisimme joutuneet tunnustelujen ulkopuolelle, mutta kuten tiedämme, loppusuoralla selvisi että Sipilä valitsi hallituspohjan ilman meitä, vaikka hän oli erittäin tyytyväinen eduskuntaryhmämme vastauksiin hänen asettamansa 14 kysymykseen

Arvoisa puoluekokous,

 

Olen todella iloinen nähdä teidät kaikki täällä kotiseudullani. Saisitte tulla useammin!

Pietarsaarenseudulla on paljon tarjottavaa ja yhteydet ovat kuten olette huomanneet varsin hyvät. Ja RKP ei ole tähän täysin syytön. Mutta nyt itse asiaan,

Eduskuntaryhmämme on läheltä voinut seurata hallitustunnusteluja. Ei voi sanoa, että olisimme joutuneet tunnustelujen ulkopuolelle, mutta kuten tiedämme, loppusuoralla selvisi että Sipilä valitsi hallituspohjan ilman meitä, vaikka hän oli erittäin tyytyväinen eduskuntaryhmämme vastauksiin hänen asettamansa 14 kysymykseen . En aio tässä yhteydessä toistaa mitkä seikat vaikuttivat eniten tähän päätökseen tai mikä oli hyvää tai huonoa. On kuitenkin perusteltua kysyä, mikä uuden hallituksen arvopohja on. Koska onhan niin, että arvomme myös pitkälti ohjaavat päätöksentekoa. Esitin tämän kysymyksen myös tiistaina Sipilälle ja sain vastaukseksi, että tämän voi lukea hallitusohjelman alusta ja sivuilta X ja Y.

 

On selvää, että Sipilän hallituksella on hyvin teknokraattinen ote − insinöörin kädenjälki näkyy sekä hallituspohjassa että hallitusohjelmassa. Ei ole liioittelua todeta, että on selkeästi näkyvissä, että RKP ei ole ollut mukana kirjoittamassa hallitusohjelmaa,

Kuten Calle jo omassa puheessaan totesi, hallitus on tehnyt valinnan säästää lapsilta. Tässä me olisimme vaatineet toisenlaisen painotuksen. Koulutusta kuritetaan luvattoman paljon hallitusohjelmassa. Vaikka sinänsä voimme ymmärtää välttämättömyyden tarkastella toisen asteen koulutuksen rakenteita – tämähän sisältyi jo viime hallituksen asialisPuheetle – merkitsevät massiiviset leikkaukset vaalilupausten pettämistä. Kaikki puolueethan sanoivat, että emme voi tässä tilanteessa enää leikata lisää koulutuksesta. Nyt ne lupaukset on petetty! Voi perustellusti puhua hyvin heikosta kuluttajansuojasta äänestäjille!

Meidän puolueessamme sivistys on etusijalla. Siksi olemme myös huolissaan siitä, mitä on tapahtumassa yliopistoille ja tutkimukselle. Hallituksen on otettava yliopistomaailman varoitus tosissaan: yliopistojen suunnalta on todettu, että uusi hallitusohjelma on koulutuksen ja tutkimuksen osalta vihamielisin kymmeniin vuosiin. Meidän on ymmärrettävä, että koulutuspolitiikalla on omat vaikutuksensa maamme kilpailukyvylle. Hallituksen ehdotukset kolmannesta lukuvuodesta, yhdestä ylimääräisestä liikunnan tunnista viikossa ja paremmasta kieltenopetuksesta eivät riitä. Myös päivähoitoon kohdistuvat leikkaukset ovat huolestuttavia.  Ryhmät suurenevat, ja asiantuntijat arvioivat jo, että pienimmät lapsemme tulevat altistumaan enemmän tartunnoille ja taudeille. Tämän seurauksena yhä useammat vanhemmat joutuvat jäämään kotiin – ja samalla pois töistä. Myös tämäkään ei ole järkevää politiikka, kun haluamme nostaa Suomen pois Puheetouskriisistä.

Oma näkemyksemme tasa-arvosta, kaksikielisyydestä, pohjoismaisuudesta ja kansainvälisestä vastuusta eroaa myös uuden hallituksen linjasta.

Kirjaukset näistä teemoista loistavat lähes kokonaan poissaolollaan hallitusohjelmassa. Hallitusohjelmassa ei esimerkiksi ole selviä kirjauksia siitä miten ennaltaehkäisemme rasismia. Tai, hallitushan sinänsä ottaa etäisyyttä rasismista. Mutta, tämä on kuitenkin ainoa asia mitä hallitus sanoo. Voi kysyä, mikä vaihtoehto olisi ollut?

Uuteen hallitusohjelmaan tarvitaan kansalliskielistrategiaa. On ehkä ymmärrettävää, että se ei ole mukana hallituksen strategisessa ohjelmassa, koska tiedämme, että Sipilän hallituksella on ollut paljon työtä Puheetouskysymysten parissa. Haluan kuitenkin painottaa, että vielä ei ole liian myöhäistä korjata kansalliskielistrategian unohtamista hallitusohjelmasta. Haluan lähettää terveisinä pääministeri Sipilälle vinkin siitä, että viisas hallitus ottaa huomioon kaiken sen työn, joka on tehty kansalliskielistrategian puitteissa. Strategian väliselonteon julkaisemisesta on kulunut vain muutamia viikkoja. Väliselonteko on tärkeä vaihe. Väliraportti osoittaa, että työ kansalliskielistrategian hyväksi on kantanut hedelmää, vaikka työtä onkin vielä paljon jäljellä.

On hyvä muista, että strategia sai lähtölaukauksensa silloin, kun teimme laajalla rintamalla yhteistyötätyötä, kun Suomenruotsalaiset kansankäräjät yhdessä presidentti Martti Ahtisaaren kanssa työsti niin sanotun Ahtisaari – raportin. Emme saa unohtaa, että seitsemän eduskuntapuoluetta kahdeksasta hyväksyi Ahtisaari – raportin. Mukana oli myös nykyinen pääministeripuolue Keskusta. Siksi lähtökohtani onkin, että hallitus ymmärtää pidentää kansalliskielistrategiasuunnittelun työaikaa – vain sen avulla voimme tulevaisuudessa turvata maamme elävän kaksikielisyyden.

Tiedämme, että Ahvenanmaata koskevien kysymysten osalta on hallituksen puolelta esiintynyt luvattoman paljon soutamista ja huopaamista ennenkuin vastuualueet on saatu sovittua.

Muistutan myös saamelaisten asemasta, jonka parantamiseksi RKP on viime vuosina tehnyt paljon työtä. On todellinen skandaali, että saamelaisia ei edes mainita hallitusohjelmassa – ihan kuin heitä ei olisi olemassakaan!

Tiedätte kaikki, miten paljon teimme työtä viime vaalikauden aikana saamelaisten oikeuksien vuoksi. Työssä oli mukana koko eduskuntaryhmä, mutta erityisen paljon minä itse henkilökohtaisesti oikeusministerin ominaisuudessa. Neuvottelimme yhdessä Saamelaiskäräjien kanssa valmiiksi uuden saamelaiskäräjälain ja olimme kovin lähellä onnistua tässä poliittisesti erittäin tulenarassa prosessissa. Saamelaiskäräjälaki ja ILOn alkuperäiskansoja koskevan sopimuksen ratifioiminen esiteltiin eduskunnalle hallituksen yhteisenä esityksenä.

RKP:n eduskuntaryhmälle suurin vastoinkäyminen ja pettymys oli se, että huolimatta huolellisesta valmistelusta sekä saamelaiskäräjälaki että ILO:n sopimuksen ratifioiminen kaatuivat eduskunnassa. Se tapahtui vaalikauden viimeisellä, poliittisesti erittäin myrskyisällä viikolla. Tuolloin eduskuntaryhmällämme oli syytä kritisoida ankarasti kahta suurta hallituspuoluetta, SDP:ta ja Kokoomusta siitä, että ne kävelivät kylmästi poliittisten pelisääntöjen yli. No, on ehkä parasta, että en kerro teille useampia muistoja tuosta viikosta, joka mielestäni oli todellinen poliittinen rimanalitus.

Saamelaislaki hylättiin, mutta haluan muistuttaa uutta hallitusta siitä, että ILO 169 jätettiin pöydälle. Edellinen hallitus veti ehdotuksen takaisin – se oli tietoinen valinta. Uudelle eduskunnalle pitäisi nyt antaa mahdollisuus palauttaa saamelaisten luottamus maan eduskuntaa ja hallitusta kohtaan. Se tapahtuu parhaiten ratifioimalla ILOn alkuperäiskansoja koskeva sopimus.

  

Hyvä puoluekokous

 

Olemme jo kuulleet puolueen puheenjohtajan puhuvan siitä, miten tasa-arvoisuuden tiellä otetaan uuden hallitusohjelman seurauksena monta askelta taaksepäin. Suomi on ikävä kyllä ohjattu väärälle raiteelle.

Puolueemme on ehdottanut perhevapaajärjestelmään kunnon uudistusta. Hallitusohjelmassa puhutaan ikävä kyllä aivan toista kieltä. Perhevapaajärjestelmän uudistamatta jättämisessä on kysymys myös tasa-arvoisuudesta palkkojen osalta – se meidän on tiedostettava. Siitä pääsemmekin naisten palkkoihin. Puolueemme on aina puolustanut – ja tulee aina puolustamaan – naisten asemaa työmarkkinoilla. En muista, että kovinkaan moni toinen puolue olisi sitä tehnyt esimerkiksi eläkeuudistuksen yhteydessä. Sen valmistuminen oli tärkeätä, mutta siinä ei otettu riittävästi huomioon koulutettujen naisten asemaa työmarkkinoilla.  

On melko ilmeistä, että kun RKP ei ole mukana hallituksessa, uudistuksia ja suuria lakipaketteja valmisteltaessa ne saattavat jäädä ilman tasa-arvo- ja kielellisten seurausten määrittelemistä. On kuitenkin hyvä, että Suomenruotsalaisilla kansankäräjillä aktiivisesti mukana ollut kokoomuslainen Kimmo Sasi on julkisesti aivan oikein todennut, että mitä suuriin yhteiskunnallisiin uudistuksiin tulee, kielellisten seurausten määritystä edellyttää jo perustuslakikin.

Toivomme, että hallitus saa hänen viestinsä. On tietysti selvää, että me uutena, virkeänä oppositiopuolueena pidämme siitä huolen. 

Meidän on kuitenkin pakko myöntää, että vaikutusmahdollisuutemme  tietyissä asioissa ovat vähentyneet. Meillä oli hallituksessa istuessamme hyvät mahdollisuudet vaikuttaa esimerkiksi saaristovaltuuskunnan työhön. Samaa ei voi sanoa tänä päivänä. Saariston hyvinvoinnin hyväksi työskenteleminen on kuitenkin meille edelleen yhtä tärkeätä kuin aikaisemminkin. Ruotsinkielisen väestöryhmän etujen valvominen on tärkeysjärjestyksessä vähintään yhtä korkealla kuin aikaisemminkin. Haluamme esimerkiksi huolehtia siitä, että Lagmansgårdenille täällä Pedersöressä taataan sen tarvitsemat toimintaedellytykset. Sellaista koulukotia, joka palvelee koko aluetta, ei voida lopettaa. Varsinkin kun ruotsinkielistä vastaavaa palvelua ei löydy muualta.

 

Hyvät RKP:n jäsenet

 

Uuden hallituksen niminsterinsalkkujen jakaminen osoittaa, että pääministeri Sipilä on onnistunut ainakin yhdessä pyrkimyksessään. Eli ministereiden määrän vähentämisessä. Hallituksessa on nyt vain 14 ministeriä. Minun elinaikanani ei ole koskaan ollut hallitusta, jossa olisi ollut näin vähän ministereitä – paitsi hyvin lyhytaikaisessa virkamieshallituksessa.

Ministereiden määrän vähentäminen on ollut alusta asti pääministeri Sipilän henkilökohtainen projekti ja toive. Hän motivoi sitä sillä, että valtioneuvoston täytyy näyttää esimerkkiä siitä, miten hallinnosta säästetään 15 prosenttia.

On oikeutettua kysyä, onko ministereiden määrän vähentäminen automaattisesti hyväksi Suomelle? Mielestäni se on hyvin ongelmallista. Pienempi määrä ministereitä tarkoittaa samanaikaisesti sitä, että useiden ministereiden vastuualue tulee olemaan hyvin laaja.

Yksi merkillisimmistä uutisista asian tiimoilta oli se, että Suomella on nyt yhdistetty työvoima- ja oikeusministeri. Samalla kun Sipilän hallitsuohjelman yksi päätavoitteista on lisätä työllisyyttä ja uudistaa työmarkkinoita, hän päättää samalla kaksinkertaistaa kyseisen ministerin työmäärän. Tuskinpa olen ainoa suomalainen, jonka mielestä se kuulostaa kutakuinkin ratkaisemattomalta yhtälöltä.

 

Hyvät ystävät

 

Sen vuoksi haluankin vielä kerran kysyä pääministeri Sipilältä:

Miten työ- ja oikeusministeri ehtii hoitaa molemmat vastuualueensa parhaalla mahdollisella tavalla?

Sekä työvoimaministerin että oikeusministerin salkut ovat suuritöisiä. Uskallan väittää, että itselläni on hiukan henkilökohtaistakin kokemusta viimemainitusta. Oikeusministeriö on yksi niistä ministeriöistä, jotka tuottavat eniten lakiehdotuksia. Omana ministerikautenani valmistelimme 130 hallituksen lakiesitystä ja vastasimme kolmeensataan kirjalliseen oikaisupyyntöön.

Näiden kahden salkun yhdistäminen – varsinkin sellaisena aikana, jolloin työllisyyden lisääminen on keskeinen asia maamme tulevaisuuden kannalta – on sekä työvoima- että oikeusministeriön työn aliarvioimista.

Siksi haluankin lähettää vielä yhdet terveiset pääministeri Sipilälle:

Kunnioitettu pääministeri, vielä ei ole liian myöhäistä ottaa ministereiden vastuualueita uudelleenarvioitaviksi.

 

Parahin puoluekokous

 

Asetimme syksyllä silloisen sisäministeri Räsäsen kanssa parlamentaarisen työryhmän tutkimaan sisäisen turvallisuuden ja oikeuslaitoksen tarvitsemia resursseja. Ryhmä, joka edusti kaikkia eduskuntaryhmiä, arvioi maaliskuisessa loppulausunnossaan, että maan ydintoiminnoille – sisäiselle turvallisuudelle ja oikeuslaitokselle – pitää antaa riittävät toimintaedellytykset.

Hämmästyin siksi suuresti lukiessani Sipilän hallistusohjelmaa. Yhdessä ohjelman liitteistä todettiin nimittäin, että tuomioistuinten ja oikeuslaitoksen resursseja vähennetään 20 miljoonalla eurolla vuonna 2018 ja edelleen 40 miljoonalla eurolla vuonna 2019.

Tämä säästö tehdään siten, että rikosjutut, jotka nykyisin käsitellään yleisissä oikeusistuimissa ja joissa maksimirangaistus on kaksi vuotta, siirretään poliisin ratkaistaviksi. Syyttäjä vahvistaisi sitten rangaistuksen ja syytetty voisi viedä asiansa sen jälkeen tuomioistuimeen, mikäli niin haluaisi. Käytännössä se merkitsisi sitä, että esimerkiksi pahoinpitelyt ja petokset ratkaistaisiin poliisiauton takapenkillä. Tästä säästötoimesta voi tulla hyvin ongelmalliset seuraukset oikeuslaitoksellemme ja koko oikeuskäytännöllemme. Kysynkin itseltäni sopiiko se yhteen Suomen oikeusvaltioperiaatteiden kanssa? Vaikuttaa myös siltä, että ei ole ajateltu miten rikoksen uhrien asemaa voitaisiin parantaa. On selvää, että meidän pitää yksinkertaistaa käytäntöjä – esimerkiksi rattijuopumustapauksissa – mutta uudistukset täytyy tehdä huolellisesti harkiten! 

 

Hyvät RKP – laiset

 

Sipilän hallituksen valinta säästää oikeusjärjestelmän kustannuksista on ristiriidassa parlamentaarisen työryhmän suosituksen kanssa. On hyvin harvinaista – suorastaan ainutlaatuista – että hallitus päättää olla välittämättä siitä, mistä kaikki eduskuntapuolueet ovat yhdessä sopineet parlamentaarisessa työryhmässä. Vallankin kun ryhmän suositus julkistettiin niinkin myöhään kuin maaliskuussa.

Ongelmallisinta tässä eivät kuitenkaan ole periaatteet tai eduskunnan pelisäännöt, vaan ne seuraukset, joita säästöillä on oikeudenhoitojärjestelmäämme.

Säästöt kohdistuvat nimittäin suoraan sen toimintaan. Toimivan oikeudenhoitojärjestelmän edellytys on, että kaikki siihen kuuluvat osat toimivat. Eli: poliisi, syyttäjä, tuomioistuimet, vankeinhoito ja tutkimus. Se tarkoittaa sitä, että resurssien vähäisyys esimerkiksi syyttäjänvirastoissa näkyy myöhemmin tuomioistuimissa, joihin asiat jäävät odottamaan. Ketjuun ilmestyy tukos. Se puolestaan johtaa pidentyneisiin käsittelyaikoihin: kansalaisten oikeusturva huononee. 

Toimiva oikeusjärjestelmä on myös oleellinen osa maamme kilpailukykyä. Yritysten täytyy voida luottaa siihen, että niiden asioita käsitellään tuomioistuimissa joustavasti ja tehokkaasti.

 

Arvoisa puoluekokous,

 

On pötypuhetta väittää, että oppositioasema olisi lamauttanut RKP:n tai Ruotsalaisen eduskuntaryhmän. Päinvastoin, me emme ollenkaan tunne oloamme epämukavaksi uudessa asemassamme. Meillä on jo nyt valmiita suunnitelmia siitä, miten vahvistamme ja tehostamme eduskuntaryhmän työtä.

Olemme sanoneet tämän aikaisemmin ja sanomme sen taas: oppositiopolitiikkamme tulee olemaan rakentava, mutta silloin kun puolueen etu on pelissä, tulemme olemaan armottomia.