Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle jatkoaika (Pohj. 22.02.2015)
Tämän viikon suurin uutinen kotimaan politiikassa oli perustuslakivaliokunnan lausunto sosiaali- ja terveydenhuoltouudistusta koskevasta lakiesityksestä. Valiokunta totesi, että esitys on ristiriidassa perustuslain kanssa, eikä sitä voi käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä ei sinänsä tullut itselleni yllätyksenä.
Tämän viikon suurin uutinen kotimaan politiikassa oli perustuslakivaliokunnan lausunto sosiaali- ja terveydenhuoltouudistusta koskevasta lakiesityksestä. Valiokunta totesi, että esitys on ristiriidassa perustuslain kanssa, eikä sitä voi käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä ei sinänsä tullut itselleni yllätyksenä. Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota juuri niihin samoihin seikkoihin, joita oikeusministeriö aikaisemmin korosti omassa lausunnossaan. Valiokunta toteaa, ettei esitys toteuta riittävällä tavalla perustuslain säännöksissä edellytettyä kansanvaltaisuutta. Ehdotetun viiden sote-alueen suuren koon vuoksi useimpien kuntien ja niiden asukkaiden vaikutusmahdollisuudet jäisivät varsin heikoiksi. Valiokunta totesi myös, että joihinkin kuntiin kohdistuvat kunnallisveron korotuspaineet olisivat jo niin merkittäviä, että tämä muodostuu kunnallisen verotusoikeuden, rahoitusperiaatteen sekä kuntien asukkaiden yhdenvertaisuuden kannalta perustuslain vastaiseksi.
Sote-uudistusta joudutaan siis jälleen miettimään uudelleen. Uudistuksen keskiössä pitäisi nyt olla se kaikkein olennaisin, eli yksittäisen kansalaisen oikeus hyvälaatuisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Se olisi kaikkien hyvä muistaa. Tuntuu siltä, että sote-uudistuksessa on aivan liika keskitytty miettimään rakenteita ja eri organisaatiomalleja, sen sijaan, että oltaisiin mietitty palvelujen sisältöä. Toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto on koulutuksen ohella hyvinvointiyhteiskuntamme tärkeimpiä perusasioita.
Tässä vaiheessa pitäisi mielestäni myös vakavasti harkita, että vastuu sosiaalihuollon palveluista säilyisi jatkossakin kunnilla. Kunnilla on vankka kokemus esimerkiksi perhe- ja vanhuspalveluiden järjestämisestä, paikalliset olosuhteet huomioiden.
Tässä yhteydessä haluan myös mainita omaishoitajat, joiden osalta meillä on tällä hetkellä epäreilu järjestelmä, koska omaishoitajien korvausten maksamisen kriteerit vaihtelevat eri kuntien välillä. Omaishoitajan työ on yhtä tärkeää ja arvokasta, riippumatta siitä missä kunnassa sattuu asumaan. Tämän ongelman korjaamiseksi korvaukset tulisi siirtää Kelan maksettaviksi, yhtenäisin kriteerein, jolloin järjestelmästä tulisi yhdenvertainen. Erittäin tärkeä olisi myös huolehtia omaishoitajien jaksamisesta. Siksi omaishoitajien työtä kodeissa pitäisi helpottaa niin, että he pystyvät käyttämään kolme lakisääteistä vapaapäiväänsä. Omaishoitajat ovat vapaapäivänsä todellakin ansainneet.
Suomea pidetään usein yhtenä tietotekniikan ykkösmaista. Soten puolella kehitys kuitenkin on suurelta osin valitettavasti jäänyt paikoilleen. Poikkeuksiakin on, e-resepti on hyvä esimerkki kehityksestä. Iso ongelma on kuitenkin, että kansalainen joutuu usein itse huolehtimaan potilastietojensa siirtämisestä, esimerkiksi viemällä ne paperikopiona sairaalasta toiseen. Vuonna 2015 tämä on mielestäni uskomatonta. Siksi olisi tärkeä luoda järjestelmät joiden avulla tieto kulkee nopeasti eri sairaaloiden välillä. Tässä on viime kädessä kyse myös potilasturvallisuudesta. Olen valitettavasti saanut monilta kansalaisilta yhteydenottoja siitä, että tiedonkulku eri sairaaloiden välillä ei toimi. Tämä asia on korjattavissa, riippumatta tulevasta sote-ratkaisusta.
Anna-Maja Henriksson
Oikeusministeri (RKP)
