Tervettä järkeä vanhustenhoitoon
Yleinen kansanterveystyö sekä toimiva sairaan- ja vanhustenhoito ovat rakennemuutoksen johdosta tärkeämpiä nyt kuin koskaan. Palvelujen pitää pystyä vastaamaan ihmisten tarpeisiin riippumatta asiakkaan iästä, asuinpaikasta tai varallisuusasemasta. Keskeisintä ei ole missä ja kenen toimesta palvelut tuotetaan, vaan se että potilas ja vanhus pystyy luottamaan siihen, että hänet elämän jokaisessa vaiheessa kohdellaan inhimillisesti ja että hän voi saada hyvää hoitoa.
Tervettä järkeä vanhustenhoitoon
Yleinen kansanterveystyö sekä toimiva sairaan- ja vanhustenhoito ovat rakennemuutoksen johdosta tärkeämpiä nyt kuin koskaan. Palvelujen pitää pystyä vastaamaan ihmisten tarpeisiin riippumatta asiakkaan iästä, asuinpaikasta tai varallisuusasemasta. Keskeisintä ei ole missä ja kenen toimesta palvelut tuotetaan, vaan se että potilas ja vanhus pystyy luottamaan siihen, että hänet elämän jokaisessa vaiheessa kohdellaan inhimillisesti ja että hän voi saada hyvää hoitoa.
Kunnissa vanhuspolitiikka on entistä voimakkaammin nostettava poliittiseen keskusteluun ja päätöksenteon keskiöön. Toivoisin myös, että yhä useampi seniorikansalainen itse aktiivisesti osallistuisi keskusteluun, vanhusneuvostojen toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Yhteiskunnalla on merkittävä voimavara senioreissa joka pitäisi pystyä hyödyntämään paremmin.
On surullista kuulla tapauksista joissa viranomaiset eivät järkevällä tavalla joustavasti pysty ottamaan huomioon vanhusten omia toivomuksia. Jotain on pielessä tilanteissa joissa esimerkiksi vanhusneuvostot joutuvat anelemaan, että vanhukset saisivat asua siellä, missä he viihtyvät ja voivat hyvin. Ei ole mitään järkeä sulkea esimerkiksi vanhainkoteja vain siksi, että viranomaistaho tulkitsee, että jostain tilasta tai huoneesta uupuu neliömetri tai pari. Voidaan mielestäni oikeutetusti kysyä, onko sääntely ja ohjeistus tällaisissa tapauksissa viety liian pitkälle. Erilaiset suositukset ja säännöt ovat tietysti hyviä keinoja kun pyritään takaamaan hoidon ja palvelujen tietty minimitaso, mutta nyt näyttää siltä, että valvovat viranomaiset tulkitsevat suosituksia eri tavalla eri puolella maata. Jos terveellä järjellä saadaan vanhuksille heille sopivat oltavat, emme saa antaa turhan tiukkojen tulkintojen muodostua esteeksi.
Vanhuspolitiikkaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä kaikilla tasoilla – vanhustenneuvostoissa, kuntavaltuustoissa, hallituksessa ja eduskunnassa. Vanhusten hoitotarpeet täytyy huomioida yksilöllisesti. Tarvitaan enemmän valinnanvapautta ja räätälöityjä ratkaisuja yksilöiden tarpeisiin. Ja ennen kaikkea senioreiden ja vanhusten omat mielipiteet on otettava huomioon ja saatava kuulumaan paremmin.
Anna-Maja Henriksson
oikeusministeri (rkp)
