Pidetty puhe pitää. Puhe on käännös.
Hyvä puoluekokous, rakkaat ystävät,
Iloa, ylpeyttä. Näitä tunteita tunsin, kun minut valittiin lähes tasan kahdeksan vuotta sitten, 12. kesäkuuta 2016, RKP:n puheenjohtajaksi ensimmäisenä naisena koskaan. Olin niin iloinen, että vihdoin rikoimme lasikaton, ja olen puheenjohtajuuskaudellani saanut olla mukana rikkomassa monia lasikattoja.
Miten voi tiivistää ajanjakson elämässään, jona on tapahtunut niin paljon, että joutuu käyttämään puhelimensa valokuva-albumia muistaakseen, mitä on tapahtunut milloinkin? Kahdeksan vuoden ajan minulla on ollut ilo luotsata Ruotsalaista kansanpuoluetta eteenpäin. Yhdessä teidän tukemananne sekä yhdessä eduskuntaryhmän, puoluehallituksen ja puoluevaltuuston kanssa.
Vuonna 2016 maailma näytti hyvin erilaiselta. Barack Obama oli Yhdysvaltain presidentti, Suomessa RKP oli ensimmäistä kertaa oppositiossa 36 vuoteen. Sipilän hallituksen agendalla oli ruotsin kielen aseman heikentäminen Suomessa ja eduskuntatyö oli siirretty siihen rakennukseen, jossa Sibelius-Akatemia aiemmin sijaitsi. Siirryin Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävästä RKP:n puheenjohtajaksi sen jälkeen, kun Carl Haglund oli saman vuoden pääsiäisenä ilmoittanut eroavansa tehtävästään.
Perustuslakivaliokunnassa, jossa olin jäsenenä, paperikasat kasvoivat uusiin korkeuksiin. Kysymys Vaasan keskussairaalan laajasta päivystyksestä ja kielellisten perusoikeuksien turvaamisesta nousi vaalikauden suurimmaksi yksittäiseksi kysymykseksi. Kyse tulisi olemaan paljon muustakin kuin siitä, olisiko Suomessa 12 vai 13 niin sanottua laajan ympärivuorokautisen päivystyksen sairaalaa. Siitä tuli kysymys suhtautumisesta ruotsin kielen asemaan Suomessa ja jokaisen oikeudesta saada hoitoa äidinkielellään. Sipilän hallitukselle kysymys oli kuitenkin 12:sta tai 13:sta. Eduskuntakeskustelussa pitkäaikainen eduskuntakollegani Mats Nylund ilmaisi lentävän lauseen: ”Kuinka te kehtaatte – ja kyllä, te kehtaatte!”.
* * *
Hyvät ystävät,
Sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Sipilän hallituksen jälkeen tuli vuoden 2019 eduskuntavaalit, joissa minulla oli ilo luotsata puolue vaalivoittoon. Emme ole olleet vuoden 2003 jälkeen niin lähellä yhdennettätoista paikkaa eduskunnassa. Sen jälkeen käytiin hallitusneuvottelut SäätyPuheetossa, joihin halusin mukaan mahdollisimman monia. Ja mikä neuvotteluryhmä meillä olikaan! Yli 80-vuotiaasta Ole Norrbackista RKP-Nuorten silloiseen puheenjohtajaan, Frida Sigfridsiin. Tämä osoittaa laajuutemme, joka on voimamme.
Näissä neuvotteluissa oli selvää, että tuleva pääministeri Antti Rinne ei halunnut antaa RKP:lle enemmän kuin yhden ministerisalkun. Kaikki tässä salissa tietävät, ettei niin käynyt. Annika Hällstenin minusta kirjoittaman elämäkerran lukenut tietää myös miten se tapahtui. En koskaan unohda sitä riemua RKP:n neuvotteluhuoneessa, joka syntyi, kun palasin sinne monien käänteiden jälkeen ja ilmoitin, että meillä on kaksi ministerisalkkua. Tämä oli ensimmäinen kerta puheenjohtajakaudellani, kun olin oikeasti ajatellut niin pitkälle, että eroaisin puolueen puheenjohtajan tehtävästä, jos emme saisi kahta ministeriä. Työtaakasta olisi muuten tullut sietämätön. Minun oli myös pakko käyttää tätä korttia puheenjohtajapöydässä.
Tällaista politiikassa on. Mikään ei tule itsestään. Puolueen puheenjohtajana on oltava valmis antamaan kaikkensa, joskus myös erittäin suurilla panoksilla.
Tuolloin RKP sai lopulta oikeusministerin salkun sekä pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministerin salkun. Entäpä Vaasan keskussairaalan laaja päivystys? Tietysti saimme sen hoidettua.
Hallitusohjelma oli kattava: työllisyys, sote- ja perhevapaauudistukset sekä panostukset koulutukseen ja tutkimukseen. Hallituskaudesta tuli kuitenkin hyvin erilainen. Ehkä oli hyvä, ettemme silloin yhdessä ministeri Thomas Blomqvistin kanssa tienneet, mikä meitä odottaisi. Sitä ei kukaan tiennyt.
Kun olin lapsi ja lähdin naapurin kanssa veneellä kesämökille Mässkärin saareen, huomasin, miten naapuri ohjasi venettä toisinaan merkittyjen väylien ulkopuolelle. ”Mistä tiedät, missä kaikki kivet ovat?”, kysyin silloin hieman huolestuneena. ”Sitä en tiedä”, hän vastasi. ”Mutta tiedän, missä niitä ei ole.” Se hetki on jäänyt mieleeni. Politiikassa joutuu väistämättä joskus myös tuntemattomille vesille. Se on myös asia, jonka puolueen puheenjohtajan ja ministerin vain on hyväksyttävä. On osattava navigoida oikein tilanteessa kuin tilanteessa kaikkien matkalla olevien kivien ja karien välillä kadottamatta missään tilanteessa poliittista RKP-kompassia – vaikka myrskyäisikin.
Hyvät ystävät,
Marinin hallituskautta leimasivat asiat, joita emme koskaan olleet osanneet odottaa. Muistan erityisesti kaksi päivämäärää. 14. maaliskuuta 2020 puhelimeni soi kesken rauhallisen metsäkävelyn. En arvannut, että se hetki, jolloin nostin luurin, oli hetki, jolloin kaikki muuttuisi. Kaksi päivää myöhemmin kerroimme viisikon kanssa, että julistamme maassamme poikkeusolot. Yhteiskunta ja koulut suljettiin alas, harrastukset ja kanssakäyminen loppuivat. Voin hädin tuskin tänäkään päivänä uskoa, että poliisi ja varusmiehet ovat valvoneet Uudenmaan maakunnan rajaa.
Pandemia-aika oli monella tapaa hyvin raskas. Olimme täysin uudessa tilanteessa emmekä voineet varmuudella tietää, miten virus, joka oli vaatinut niin paljon uhreja eri puolilla Eurooppaa, käyttäytyisi. Samalla jokaista päätöstä oli punnittava ja kaikkia oikeuksia tasapainotettava. Tämä oli asia, johon minä oikeusministerinä ja RKP oikeuspuolueena suhtauduimme suurella vakavuudella.
Ihmisten perusoikeuksia ei saa koskaan rajoittaa kevein perustein, ei edes kriisissä. Muistan pandemian ajalta selkeän tunteen siitä, miten hauraalla pohjalla yhteiskunnan kulmakivet ovat. Kriisiaikoina puolueiden syvin olemus tulee esiin. Mielestäni on tärkeää muistaa, että tänäkin aikana RKP oli monesti hyvin yksin perusoikeuksien korostamisessa, kun toiset vaativat lisärajoituksia.
Toinen päivä, jota en tule unohtamaan, on 24. helmikuuta 2022. Synkkä päivä ihmiskunnan historiassa, kun Venäjä aloitti julman sotansa Ukrainaa vastaan. Kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi samana päivänä: ”Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät”.
Tuo päivä muutti Suomea, Eurooppaa ja kyllä, koko maailmaa. Turvallisuuttamme ja tapaamme elää länsimaissa ei voitu enää pitää itsestään selvänä. Ja ukrainalaiset, jotka eivät halunneet muuta kuin päättää oman maansa tulevaisuudesta, maksavat korkeimman hinnan – yhä nyt, yli kaksi vuotta myöhemmin. Sinä aamuna tiesin, että nyt Suomen on haettava Nato-jäsenyyttä mahdollisimman pian. Ja on nopeasti löydettävä tie eteenpäin – yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka siihen asti olivat suhtautuneet jäsenyyteen epäillen tai kielteisesti.
Vuosien varrella olen nostanut esiin itänaapurimme arvaamattomuuden sekä epäkunnioitusta kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia kohtaan. Näin jälkikäteen on helppo nähdä, miten kaikki merkit olivat ilmassa – kotimaisten kriittisten äänien ja kansalaisyhteiskunnan hiipivästä purkamisesta Venäjällä, Georgian sotaan vuonna 2008 ja Krimin miehitykseen vuonna 2014. Niin Euroopassa kuin Suomessakin aivan liian moni kuitenkin säilytti aivan liian kauan epärealistisen vahvan uskon siihen, että Venäjän käytöksessä hyvyys voittaisi. Selkokielellä länsimaat olivat aivan liian naiiveja suhteessa Venäjään kaikista selvistä ylilyönneistä huolimatta. Enempiin virhearviointeihin meillä ja Euroopalla ei ole varaa.
Tampereella vuonna 2023 pitämässäni puoluekokouspuheessa sanoin: ”Vapaus on arvokkainta, mitä meillä on. En ole poliittisen urani aikana koskaan aikaisemmin yhtä paljon ajatellut sitä, kuinka arvokasta on saada asua omassa, vapaassa, demokraattisessa maassa.” Kiitollisuus aikaisempia sukupolvia kohtaan on suuri. He taistelivat meidän puolesta ja sen puolesta, että saisimme elää vapaassa, demokraattisessa maassa.
Se, miten hallitus ja eduskunta yhdessä presidentti Niinistön kanssa hoiti tilanteen, on asia, jota ylpeydellä kannatan mukanani ajaltani ministerinä ja RKP:n puheenjohtajana. Valtavalla enemmistöllä eduskunta teki päätöksen, että Suomesta tulisi Naton jäsen, ja huhtikuussa 2023 jäsenyytemme oli saatettu maaliin. Nyt vuotta myöhemmin, kun Ruotsista on vihdoin myös tullut jäsen, kaikki Pohjoismaat ovat Naton jäseniä. Se – hyvät ystävät – vahvistaa meitä täällä Pohjolassa ja Itämeren alueella, ja se vahvistaa Natoa. Voikin sanoa, että Putin on siksi jo hävinnyt sodan. Hänen niin sanottu erikoisoperaationsa Ukrainaa vastaan johti Naton laajentumiseen edelleen. Hänen hyökkäyssotansa on myös johtanut vahvempaan EU:hun. Ja Suomen ja EU:n on jatkettava Ukrainan tukemista, jotta Venäjä ei voita sotaa.
Sekä pandemia ja että sota olivat tapahtumia, joita emme voineet ennustaa. Olimme merkittyjen väylien ulkopuolella. Juuri näissä tilanteissa, tuntemattomilla vesillä, poliittinen RKP-kompassi on kuitenkin tuntunut turvalliselta. Juuri kriisitilanteissa tarvitaan puoluetta, joka aina vaalii perus- ja ihmisoikeuksia sekä oikeusvaltiotamme.
* * *
Hyvä puoluekokous,
”Ruotsalainen kansanpuolue on aina nostanut ihmisen keskiöön. ”Frihet under ansvar” on ollut ohjenuoramme, samalla huolehtien heikoimmassa asemassa olevista. Näin oli jo 110 vuotta sitten puoluetta perustettaessa.” Näin sanoin linjapuheessani ennen kuin minut valittiin puolueen puheenjohtajaksi. Se kuvaa mielestäni edelleen RKP:n asemaa poliittisella karPuheetla. ”Frihet under ansvar” – toimeliaisuuteen ja yrittäjyyteen kannustaminen, mutta haavoittuvassa asemassa olevista huolehtiminen. Kaikkien yhtäläisen arvon sekä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolustaminen.
Tavoitteenani on aina ollut miettiä, mikä on parasta RKP:lle ja Suomelle. Olen pyrkinyt saamaan aikaan tuloksia politiikassa. Tunnen myös suurta ylpeyttä kaikesta siitä, mitä olemme saaneet aikaan. Haluan mainita muutamia asioita, joissa RKP:n kädenjälki on erityisen ilmeinen.
Maamme ainutlaatuinen kansalliskielistrategia. Se oli RKP:n idea alun perin, ja pohjautui niin kutsuttuun Ahtisaariraporttiin. Oikeusministerinä minulla oli valmisteluvastuu niin vuonna 2012 kuin 2021, ja siitä tuli hyvä. Tämä on 62 toimenpiteineen tärkeä kulmakivi kaksikielisen Suomen vahvistamiselle!
Lukemattomia tärkeitä infrastruktuurihankkeita on saatettu maaliin tai ovat suunnitteilla. Näette sen, kun liikutte ympäri maata. Oli kyse sitten rantaradasta Länsi-Uudellamaalla, Kirjalansalmen sillasta Varsinais-Suomessa, taikka valtatie 8:sta tai Munsalantien asfaltoinnista Pohjanmaalla. Ja tässä on kyse kasvun ja tulevaisuudenuskon luomisesta. Haluamme tukea politiikkaa, joka antaa alueille mahdollisuuden kehittää vahvuuksiaan ja joka luo työpaikkoja ja parantaa liikenneturvallisuutta.
KotiPuheetousvähennys, jonka puolesta RKP on työskennellyt hallituksessa kuin hallituksessa, enemmän tai vähemmän vastatuulessa. Meidän ansiostamme sen kehittämistä on jatkettu monen vuoden ajan.
Saamelaiskäräjälaki – siitä voisin melkein pitää oman puheen. Niin kauan kuin olemme taistelleet sen puolesta ja kulkeneet sen läpi, mikä tuntuu tulelta ja vedeltä. Olen käyttänyt siihen satoja tunteja ja nyt viimeksi saimme sen jälleen mukaan hallitusohjelmaan. Niin monta kertaa olemme olleet lähellä maaliviivaa. Mutta nyt, hyvät ystävät, esitys on eduskunnassa, ja se tullaan viemään maaliin. Saamelaisten itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava.
Haluan myös mainita erityisesti seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisen, niin sanotun suostumuslain, joka on yksi merkittävimmistä lainsäädäntökokonaisuuksista, jotka olen vienyt läpi, RKP:n naisjärjestön ja kansanedustaja Eva Biaudetin suuren avun ja osaamisen myötä. Ei:n on aina oltava ei. Naisten ja tyttöjen oikeuksia on vahvistettava.
Lopuksi: Nato. Puoluekokous linjasi vuonna 2016, että Suomesta on tultava Naton jäsen vuoteen 2025 mennessä! Nyt on vuosi 2024 ja meillä on jo vuosi jäsenyyttä takanamme. Politiikassa tulokset ratkaisevat!
Mutta, hyvät ystävät. Tämä oli vain pintaraapaisu. Olemme tehneet valtavan paljon enemmän, ja se mitä olemme saavuttaneet, on aina tehty, kun olemme olleet hallituksessa.
On kuitenkin yksi asia joka edelleen huolestuttaa minua paljon, ja se on terveydenhuolto ja erityisesti ruotsin kielellä. Vaasan keskussairaala on vain yksi esimerkki taisteluista, joihin me RKP:ssä olemme lähteneet sen puolesta, että jokaisella on oikeus hoitoon ja hoivaan omalla äidinkielellään. Vuosikymmenien työn jälkeen edellinen hallitus onnistui toteuttamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen, mutta kuten tiedämme, hoitoasiat ovat kaikkea muuta kuin ratkaistut. Paljon, mutta ei kaikkea, ehtii olla mukana ratkaisemassa kahdeksan vuoden ajan puheenjohtajana! Luotan kuitenkin siihen, että Ruotsalainen eduskuntaryhmä jatkaa vankkaa työtä arjen turvallisuutta – niin suomen kuin ruotsin kielellä – luovien ratkaisujen löytämiseksi.
Hoito- ja hoiva-asiat, koulu ja oikeusvaltio ovat aina olleet keskeisiä asioita työpöydälläni vuosien varrella. Ja nehän liittyvät toisiinsa. Ne ovat yhteiskunnan peruspilareita, jotka myös liittyvät kaksikielisen Suomen vaalimiseen.
Enkä voi tässä yhteydessä olla muistuttamatta teitä siitä, että Sipilän hallitus jossa Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset olivat mukana, halusi yrittää poistaa ruotsin kielen suomenkielisistä kouluista. Mutta miten kävikään? Kokeilu kuivui kasaan, mutta tavoite oli selvä: ruotsin kielen aseman heikentäminen.
Nyt RKP:n aktiivinen politiikka on johtanut täyskäännökseen. Tulevasta syksystä lähtien ruotsin kielen opetusta lisätään yhdellä tunnilla suomenkielisissä kouluissa. Kyllä, kuulitte oikein! Ja tämä onkin jonkinlainen paradoksi. Siitä, että yksi hallitus on halunnut luopua ruotsin kielestä, olemme nyt siirtyneet siihen, että saamme lisätunteja. Monet ruotsinopettajat suomenkielisissä kouluissa ovat kiittäneet tästä. Tärkeää on myös, että kielten oppiminen tuntuu hauskalta koulussa, ja tämä koskee niin ruotsia ja suomea kuin muitakin kieliä. Yleisesti ottaen tämä hallitus vahvistaa ruotsin kieltä ja kaksikielisyyttä monin tavoin. Asiat eivät tapahdu itsestään, tarvitaan ajava voima!
Orpon hallituksen ohjelmassa on myös hyvin paljon asioita, joista voimme olla RKP:ssä ylpeitä. Panostukset kouluun sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan, kannustava veropolitiikka sekä työmarkkinauudistuksia, jatkuvat panostukset vihreään siirtymään – se on tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa. Tärkeitä panostuksia infrastruktuuriin kautta maan.
On kuitenkin selvää, että hallitusohjelmassa on myös meille vaikeita asioita, ja kyse on ensisijaisesti humanitaarisesta maahanmuutosta. Kokonaisuutta tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että vaalitulos eduskuntavaaleissa 2023 on ohjannut hallituskokoonpanoa, ja että vaihtoehto Kokoomus-SDP-akselilla ei ollut realistinen. Kumpikaan ei halunnut.
Vaalikeskustelut ennen EU-vaaleja osoittivat myös selkeästi, että on monia muitakin puolueita maassamme kuin Perussuomalaiset, jotka haluavat tiukempaa turvapaikkapolitiikkaa. RKP on tuonut esiin omia ehdotuksiaan. Olemme myös eduskunnan suuressa valiokunnassa äänestänyt sen selvittämistä vastaan, että turvapaikkamenettely siirrettäisiin kolmansiin maihin. (Siinä äänestyksessä muun muassa Keskusta tuki Kokoomusta, Kristillisdemokraatteja ja Perussuomalaisia.) Myös maamme Puheetous on otettava huomioon. Nyt tarvitaan vastuunkantoa, jotta velkavuori pienenee, ja tätä vastuuta RKP on ollut valmis kantamaan. Se ei ole helppoa, mutta se on oikein. RKP:llä on tällä hetkellä myös kolme ministeripaikkaa ensimmäistä kertaa 1970-luvun jälkeen. Myös se on saavutus itsessään.
* * *
Hyvä puoluekokous!
Elämme epävarmoja aikoja. Aikoja, joina polarisaatio lisääntyy ja yksilökeskeisyys kukoistaa. Aikoja, joina halutaan puhua enemmän asetelmasta ”me vastaan he” kuin ”me yhdessä”.
Aikoja, joina äärioikeistolaiset voimat, kuten Marine Le Penin puolue Ranskassa ja AFD Saksassa saavat jalansijaa. Aikoja, jolloin Donald Trump, joka seurasi kylmänviileästi, miten hänen kannattajansa valtasivat Capitoliumin Washington DC:ssä vuonna 2021 presidentinvaalitappion jälkeen, nyt yrittää tehdä paluuta. Aikoja, joina Venäjän julma sota Ukrainaa vastaan jatkuu. Aikoja, joina ilmastonmuutos on ilmeinen ja tarvitsisimme nyt, enemmän kuin koskaan, yhteisiä ratkaisuja peruuttamisen sijaan.
Tässä ajassa tarvitaan RKP:tä liberaalina, porvarillisena voimana keskikentällä enemmän kuin koskaan. Ja meitä tarvitaan kaikilla tasoilla. Kunnissa, hyvinvointialueilla, eduskunnassa, hallituksessa ja EU-parlamentissa. Jotta olisimme vahvoja, meidän on pidettävä yhtä ja pyrittävä samaan päämäärään. Yhtenäinen RKP on vahva RKP. Yhtenäisyys ei tarkoita, että tulisi olla samaa mieltä kaikista asioista. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että keskusteluiden ja yhteisen tien löytämisen jälkeen seistään sen takana.
Tavoitteenani on koko ajan ollut RKP:n vahvistaminen poliittisella liberaalilla keskikentällä, ja että myös kasvaisimme. Ja olemmehan myös tehneet töitä sen eteen. Olemme onnistuneet vaihtamaan paikkaa eduskunnan istuntosalissa. Se ei ollut itsestään selvää, sillä kaikki eivät kokeneet sitä tarpeelliseksi. Nostin kuitenkin ajatuksen esille Oulussa järjestetyn puoluekokouksen yhteydessä vuonna 2018. Seuraavana vuonna se toteutui. Nyt Perussuomalaiset istuvat ulompana oikealla ja me istumme Kokoomuksen ja Keskustan välissä. Tänä päivänä kukaan ei enää kyseenalaista tätä istumajärjestystä. Muuton symbolinen merkitys oli tärkeä, sillä erityisesti suomenkielisellä puolella ei ole aiemmin ehkä täysin ymmärretty, miksi istuimme istuntosalin oikealla laidalla (tulkkien takia).
Hyvät ystävät!
Miten mitataan ihmisten mielipiteitä? Miten saamme selville, onko politiikkamme onnistunut vai ei? Vaaleissa mitataan ihmisten luottamusta. Minulla on ollut ilo johtaa RKP-joukkuetta yhteensä kahdeksassa vaalissa. Kuntavaaleissa vuosina 2017 ja 2021, presidentinvaalissa vuonna 2018, eduskuntavaaleissa 2019 ja 2023, EU-vaaleissa 2019 ja 2024 sekä aluevaaleissa 2022. Ja kaikissa näissä vaaleissa olemme pärjänneet varsin hyvin. Ja nyt viime sunnuntaina näytimme, että pessimistit olivat väärässä. Media oli tuominnut meidät, gallupit vaaliviikolla osoittivat meidän menettävämme paikan, ja iltapäivälehdet puhuivat Henrikssonin mahdollisesta tulevasta suuresta mahalaskusta. Mutta tiedättekö mitä – EU-vaalituloksemme oli loistava!
Saimme 6,1 prosenttia äänistä ja onnistuimme hyvin säilyttämään paikkamme. Haluan tässä kiittää teitä kaikkia. Menimme vaaleihin iskulauseella ”Yhdessä”, ja onnistuimme todella yhdessä! Selvisimme suuresta haasteestamme. Haluan kiittää kaikkia ehdokkaita, kaikkien kampanjaryhmiä, henkilöstöä ja teitä kaikkia, jotka työskentelitte kovasti paikkamme säilyttämiseksi. Haluan myös kiittää Nicke Torvaldsia hänen monivuotisesta työstään EU-parlamentissa, joka on vahvistanut luottamusta RKP:n työhön Brysselissä. Kentän viesti oli selvä: RKP:tä tarvitaan EU-parlamentissa. Ja mikä tulos. Emme ainoastaan saaneet paikkaa, vaan sijoituimme sijalle 12 kaikista 15:sta valituista ja saimme paikan erittäin hyvällä marginaalilla.
Tämä, hyvät ystävät, on tapa, jolla meidän on työskenneltävä: yhdessä. Kun työskentelemme yhteisen tavoitteen eteen, levitämme selvää sanomaa, uskomme itseemme ja olemme aktiivisia kentällä – silloin työmme tuottaa myös tulosta.
Yksi lisPuheetta puuttuva vaali on viime Puheetven presidentinvaali. Jotkut pitivät oman ehdokkaan asettamatta jättämistä tulevien EU-vaalien kannalta virhearviona. Hyvät ystävät, tänään tiedämme, että valitsimme oikean strategian ja pystyimme varmistamaan, että saimme liberaalin presidentin.
Hyvä puoluekokous!
Olemme näiden vuosien aikana myös kehittäneet puolueorganisaatiota. Olemme perustaneet RKP Saamen sekä RKP Savo-Karjalan ja Hämeen. Meillä on myös elinvoimainen paikallisosasto Tukholmassa!
Kaikkien on voitava äänestää RKP:tä ja osallistua RKP:n toimintaan asuinpaikasta riippumatta. Kun olemme laajentaneet toimintaamme ympäri Suomen, on myös ollut luontevaa kehittää työtä viidennen piirin parissa: Yhteispiiri, josta olen erittäin ylpeä.
Myös nyt EU-vaaleissa Yhteispiirin äänet olivat erittäin tärkeitä. RKP-joukkue keräsi lähes 10 000 ääntä Yhteispiirissä! Tämä on hieno kehitys. EU-vaalit olivat todiste siitä, että olemme myös selvästi saaneet enemmän suomenkielisiä äänestäjiä.
Olen myös hyvin ylpeä RKP-Nuorista. RKP on puolue, jolla on vahva tulevaisuus. RKP:llä on ollut puolue, jolla on ollut suurin osuus nuoria ehdokkaita viime vaaleissa. Nuoret ehdokkaamme ovat olleet aivan ratkaisevassa asemassa menestyksemme kannalta näissä vaaleissa! Ja tämähän näkyy myös monissa valtuustoryhmissä ympäri maata – ja eduskuntaryhmässä, jossa meillä on pian kaksi RKP-nuorta edustettuina.
Samoin olen syvästi vaikuttunut RKP:n naisjärjestön ja Senioreiden työstä. Usein on niin, että te, järjestömme, viette puoluetta eteenpäin eri asioissa, haastatte ja teette meistä rohkeamman ja monipuolisemman puolueen. Tästä voimme olla erittäin ylpeitä.
Hyvät ystävät,
Viime kesä oli todellinen koettelemus. Ensimmäinen oikea hallituskriisi tuli nopeasti. RKP ei voinut hyväksyä ministeri Junnilan aiempia äärioikeistolaisia yhteyksiä, jotka kävivät ilmi, ja teimme jotain, mitä Suomen historiassa ei ole koskaan aiemmin tapahtunut. Kaikki RKP-ministerit äänestivät Junnilan luottamusta vastaan, eikä kukaan Ruotsalaisesta eduskuntaryhmästä äänestänyt luottamuksen puolesta. Kaksi päivää myöhemmin hän erosi.
Mutta se ei päättynyt siihen. Kriisinhallinta sävytti kesää. Kun Ruotsalainen eduskuntaryhmä kokoontui elokuun lopussa kesäkokoukseen Ahvenanmaalla, rasisminvastainen tiedonanto, jonka nelikko oli sopinut tehtävän, ei ollut vielä lopullisesti valmis. RKP pysyi vahvana neuvotteluissa, kunnes meillä oli teksti, jonka pystyimme hyväksymään. Hyvät ystävät, RKP:n ansiota on, että hallitus hyväksyi yli 20 kohdan rasisminvastaisen tiedonannon, ja että hallitus ja sen jokainen ministeri ovat sitoutuneet vastustamaan rasismia ja aktiivisesti työskentelemään rasismia vastaan.
Hyvä puoluekokous,
Voin käsi sydämellä sanoa, että jos minulla olisi ollut viime kesänä tilaisuus, olisin eronnut. Voimani olivat loppumassa. Mediamyräkkä oli valtava, ja kaikista suunnista tuleva paine oli ääretön. Haluttiin, että kaadan hallituksen. Ja olihan se lähellä.
Kävelin kesäparatiisini Mässkärin kallioilla ja mietin seuraavaa vetoa, ja sitä seuraavaa ja sitä seuraavaa. Toimittajat soittivat koko ajan varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Harvassa oli ne päivät, jolloin kukaan ei soittanut. Minusta oli käsittämätöntä kuulla tässä yhteydessä kommentteja viestinnän puutteista tai meidän näkymättömyydestä. Jokainen kuitenkin luonnollisesti näkee tapahtumat omasta näkökulmastaan.
Minulla ei tietenkään ollut mahdollisuutta jättää laivaa. Joukkueen on mentävä yksilön edelle. Ja puolueen etu ensin. Puolueen puheenjohtajana on jaksettava kantaa vastuuta myös silloin, kun se tuntuu enemmän tai vähemmän toivottomalta ja omat voimat hiipuvat. Juuri tällaisina hetkinä meitä ihmisiä koetellaan, ja haluan kiittää erityisesti heitä, jotka tuntevat, että he silloin tukivat ja rohkaisivat minua. Ketään mainitsematta tai unohtamatta.
Kuluneen vuoden aikana olemme eri tutkimuksissa nähneet, että enemmistö RKP:n äänestäjistä ovat pitäneet hallitukseen menemistä oikeana päätöksenä. Kun mielipidemittaukset alkoivat osoittaa puolueen kannatuksen laskua, tapahtui kuitenkin jotain, mitä en ole kokenut aiemmin, ja toivon, ettei yksikään puolueen puheenjohtaja minun jälkeeni joudu kokemaan. Nimettömiä lähteitä lainattiin mediassa ja heidän sanomansa oli, että puolue on kriisissä. Paras tapa hävitä ottelu on yleensä tehdä oma maali. Hyvät ystävät, joukkuepelaajat eivät tee omamaaleja. He pelaavat joukkueen puolesta.
* * *
Hyvä puoluekokous,
Kun päätin tammikuussa asettua ehdokkaaksi EU-vaaleissa, minulle oli selvää, että tulisin myös jättämään puolueen puheenjohtajuuden ja ministerin tehtäväni. Hallituksessa tiedossa olevien vaikeiden neuvottelujen takia halusin varmistaa, että puheenjohtajapeli ei käynnistyisi liian aikaisin. Ajattelin, että se veisi keskittymistä tärkeistä kehysneuvotteluista ja EU-vaaleista, ja heitin siksi esille mahdollisuuden järjestää ylimääräinen puoluekokous syksyllä. Minut ymmärrettiin väärin, ja myräkkä oli taas käynnissä.
En tule koskaan unohtamaan yhtä perjantai-iltaa maaliskuussa, kun tulin Pietarsaaressa sijaitsevaan ruokakauppaan. Eräs tuntematon mies tuli luokseni kerätessäni kananmunia ja perunoita ja sanoi: ”Teet hyvää työtä Anna-Maja, tiedäthän, että tuemme sinua.” En ole myöskään koskaan aiemmin saanut niin paljon myönteistä henkilökohtaista palautetta suomenkielisestä suunnasta kuin ennen EU-vaaleja ja niiden jälkeen. Yksi äänestäjä kirjoitti näin:
”Hej och grattis Anna-Maja! Röstade SFP för första gången. Jag tycker det är viktigt att stöda minoriteter såsom ni finlandssvenskar.”
Ja toinen näin:
”Paljon onnea Anna-Maja! Ensimmäistä kertaa äänestin eurovaaleissa. Olet suuri esikuva minulle, ja varmasti monelle meistä nuorista aikuisista.”
Kaiken kaikkiaan tämä ihmisten myönteinen palaute on kantanut minua paljon viime vuoden aikana. Se on saanut minut jaksamaan, päivä kerrallaan.
EU-vaalit sai meidät keräämään joukkomme. Teimme sen yhdessä. Kun liikuin vaalikentillä, tunsin, että pystymme tähän. Tunsin, että jotain myönteistä on tekeillään, tuli kannustusta ja tukea monista eri suunnista. Ja nyt, hyvät ystävät, tiedämme, miten kävi. Olemme voittaneet EU-vaalit!
Hyvät ystävät,
Nyt käännämme sivua. Tämä ei minun eikä RKP:n loppu, vaan uuden alku. Eurooppalainen yhteisö alkoi rauhanhankkeena, ja elämme tällä hetkellä epävarmoja aikoja, jolloin tarvitsemme vahvan EU:n. Haluan edistää vakautta ja rauhaa Euroopassa sekä turvallista ja ihmisläheistä EU:ta. Ukrainan tuen jatkamista sekä kasvua, vapaata liikkuvuutta ja vahvoja sisämarkkinoita. Ja tietysti puhdasta kotimaista ruokaa pöydillemme. Haluan myös työskennellä nuorten Erasmus-vaihtomahdollisuuksien sekä tutkimuksen ja innovaatioiden puolesta. Demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia on puolustettava joka päivä. Emme saa pitää mitään itsestään selvänä.
Hyvät ystävät,
Kirjassani sanon näin: ”Puolueen puheenjohtajana toimiminen on joskus kovin yksinäinen tehtävä. Samalla se on myös erittäin antoisaa. Mikään ei ole niin hauskaa kuin tavata puolueväkeä, seurustella heidän kanssaan ja miettiä asioita. Tätä ehdimme valitettavasti tehdä aivan liian harvoin.”
Olen saanut kulkea uskomattoman matkan. Kun minut valittiin Pietarsaaren kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran vuonna 1996, en voinut kuvitella mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. RKP on kuitenkin mahdollisuuksien puolue, se on kansanpuolue suurella sydämellä, ja odotan nyt ylpeänä ja suurella kiitollisuudella, että saan johtaa viimeistä puoluekokoustani, tavata teidät ja jutella kanssanne tänä iltana ja huomenna antaa puheenjohtajan nuijan eteenpäin seuraavalle puheenjohtajalle.
Kiitän lämpimästi luottamuksestanne kaikkina näinä vuosina. Tunnen tietenkin myös hieman haikeutta, mutta koen todella antaneeni kaikkeni Ruotsalaisen kansanpuolueen, tämän mahtavan kansanliikkeen, puolesta viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Toivotan uudelle puheenjohtajalle kaikkea onnea. Uskon, että tämän viimeisen vuoden jälkeen meidän on kerättävä joukkomme, uskottava itseemme, arvostettava toisiamme ja työskenneltävä samaan suuntaan. Ei ollut sattumaa, että ”Yhdessä” oli mottomme EU-vaaleissa. Yhdessä voitimme nämä vaalit, ja yhdessä viemme maailman parasta puoluetta, Suomen ruotsalaista kansanpuoluetta, kohti tulevaisuutta.
