Henriksson-kolumni, Keskipohjanmaa 28.10.2026
Suomi on viennistä riippuvainen maa. Kuinka monta kertaa olemmekaan kuulleet tämän? Silti tuntuu siltä, etteivät kaikki valtion virkamiehemme ole ymmärtäneet, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Usein sanotaan myös, että Suomi on kuin saari EU:ssa. Olemme kaukana Keski-Euroopan markkinoista, ja siksi toimiva infra kuten tiet, satamat, rautatieyhteydet ja lentoasemat, on meille ja yrityksillemme niin tärkeää.
Juuri siksi Suomen on nyt, kun EU:n monivuotinen budjetti vuosille 2028–2034 neuvotellaan, vaadittava lisäpanostuksia kokonaisturvallisuuteen ja niin sanottuun sotilaalliseen liikkuvuuteen itä–länsisuunnassa. Mielestäni myös kunnianhimon tasoa pitäisi nostaa. Suomella on EU-maista pisin raja Venäjän kanssa, 1 340 kilometriä, ja se on samalla EU:n ulkoraja. On koko EU:n etu, että Suomi pysyy asuttuna niin pohjoisesta etelään kuin idästä länteen ja että liikenneyhteytemme vahvistavat EU:n pohjoisia alueita. Tässä yhteydessä nousee esiin myös Merenkurkun yhteys ja yhteistyö Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä. Meidän on varmistettava, että tavarat, ajoneuvot ja ihmiset voivat liikkua sujuvasti Suomeen ja Suomesta pois, emmekä ole riippuvaisia vain yhdestä tai muutamasta kuljetusreitistä. Tarvitsemme toimivia liikenneyhteyksiä niin rauhanajan arkeen kuin mahdollisten vakavimpien kriisitilanteiden varalta.
Siksi liikenne- ja viestintäministeriön jokin aika sitten esittämä ehdotus valtion tuen lopettamisesta maakuntalentokentille vuonna 2028, mukaan lukien Kokkolan–Pietarsaaren lentoasema Kruunupyyssä, oli erittäin lyhytnäköinen. Nyt kun Suomi tarvitsee kasvua ja koko EU:n on vahvistettava kilpailukykyään, ei pidä vaikeuttaa yritysten mahdollisuuksia kasvaa ja viedä tuotteitaan maailmalle tai ulkomaisten asiakkaiden mahdollisuuksia tulla tänne. Yksittäinen virkamies ei voi tuijottaa vain oman Excel-taulukkonsa rivejä. Tarvitaan kokonaisnäkemystä!
Me Kokkolan–Pietarsaaren seudulla asuvat tiedämme, että alueellamme toimii lukuisia erittäin hienoja vientiyrityksiä. Saimme tästä jälleen vahvistuksen tällä viikolla Pietarsaaressa järjestetyssä Export Leader Forum- yrittäjäseminaarissa. Tiedämme myös, että Pohjanmaa ja Keskipohjanmaa kuuluvat Suomen kärkialueisiin viennissä asukasta kohden mitattuna. Ja pohjanmaalainen yrittäjähenki, josta olemme niin ylpeitä, nostetaan usein esikuvaksi myös koko maassa. Viesti, jonka saan usein osaavilta yrittäjiltämme Kokkolasta Kristiinankaupunkiin, on selkeä: Yritykset eivät tarvitse muita tukia, kunhan huolehdimme siitä, että infrastruktuuri ja liikenneyhteydet toimii! Tämä on erittäin tärkeä viesti, jonka toivon myös valtionhallintomme johtavien virkamiesten ottavan vakavasti.
Käytännössä valtio tukee seitsemää maakuntalentokenttää nykyisin noin 20 miljoonan euron nettosummalla. Kokkola-Pietarsaaren lentokentän matkustajamäärät ovat kasvussa ja alueelle on suunnitteilla miljardiluokan investointeja, joita sekä Suomi että Eurooppa tarvitsevat. Alueen vientiyritysten luomiin tuhansiin työpaikkoihin sekä niiden tuottamiin vero- ja vientituloihin suhteutettuna maakuntakentän tukisumma on pieni.
Ei kuitenkaan ole mikään uutinen, että Finavia sekä liikenne- ja viestintäministeriö haluavat aika ajoin päästä eroon pienemmistä lentoasemista. Koko poliittisen urani aikana asiasta on keskusteltu monta kertaa. Hallitusneuvotteluissa olen saanut puolustaa maakuntakenttien olemassaoloa ja etsiä ratkaisuja niiden toiminnan jatkumisen turvaamiseksi. Olen vakuuttunut siitä, ettei viimeistä sanaa ole sanottu tälläkään kertaa. Asia ratkaistaan lopulta eduskuntavaalien jälkeen, ja ratkaisu riippuu siitä, ketkä neuvottelevat seuraavasta hallitusohjelmasta.
Anna-Maja Henriksson
Europarlamentaarikko (RKP)
Euroopan parlamentin keskustaliberaalin Renew Europe -ryhmän varapuheenjohtaja.
