En usko liioittelevani jos väitän, että koko kansa huokaisi helpotuksesta viime maanantaina. Aikojemme pahin työmarkkinakiista sai ratkaisunsa, kun sekä Tehyn että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen päättävät elimet hyväksyivät sovintolautakunnan ehdotuksen.

Tehyn jäsenet saivat kovan taistelun jälkeen sopimuksen, jonka heidän omien laskelmiensa mukaan antaa heille 22-28 % palkankorotuksen neljän vuoden aikajaksolla. Työnantaja laskee korotuksen olevan 16-18 %. Keskeistä ei ole, että osapuolet markkinoivat sopimusta eri tavalla. Tärkeintä on, että kiista loppui, ja että Tehyn jäsenet saivat sopimuksen, johon he voivat olla tyytyväisiä. Koska sovittelussa päästiin onnelliseen ratkaisuun, kiistanalaista lakia potilasturvatyöstä ei myöskään koskaan tarvittu soveltaa käytännössä. Lääninhallitusten sairaanhoitajille jakamat kehotukset saapua töihin, olivat luojan kiitos turhia.

Voimmeko oppia jotain kiistasta ja siitä kuinka sitä hoidettiin? Uskon, että kaikille tahoille on tärkeää, analysoida mitä tapahtui ja miksi. Olihan niin että kiistan laajuus ja ulottuvuus yllätti useimmat meistä. Olen myös vakuuttunut siitä, että emme halua nähdä vastaavanlaisia tilanteita tulevaisuudessa.

Eduskunta joutui säätämään poikkeuslain, koska Tehy ei vapaaehtoisesti suostunut neuvottelemaan suojelutyön tekemisestä. Eduskunnan oli varmistettava potilaiden turvallisuuden siinä tilanteessa että lakko olisi alkanut tiistaina aamulla. Toisaalta on muistettava, että Tehy käytti epätavallisen voimakkaita työtaistelukeinoja, eli joukkoirtisanoutumisia, koska puheet eduskuntavaalien alla korotetuista hoitajapalkoista oli ymmärretty konkreettisina lupauksina. On myös totta, että enemmistö meistä vaaleissa ehdolla olleista olimme yhtä mieltä siitä, että hoitajien palkkoja olisi korotettava. Pisimmälle meni kuitenkin kokoomus, lupaamalla 500 € korotus. Poliitikot ovat siis myös itse syyllisiä syntyneeseen soppaan. Tämä on minusta rehellisyyden nimissä myönnettävä. Ei ollut riittävää, että hallitus varasi 150 miljoonaa x 4 vuotta, eli 600 miljoonaa € naisvaltaisille aloille tavalla, jota ei ollut aikaisemmin tehty. Hallitukselta ja johtavilta ministereiltä olisi voinut odottaa enemmän nöyryyttä ja selkeämpää kommunikaatiota. Jossain vaiheessa ajattelin, että nyt maa olisi tarvinnut yhden Mannerheimin!

Toinen asia on, että hallitus ei ollut osapuolena neuvottelupöydässä. Eduskunta oli yhtä lailla muun kansan kanssa riippuvainen mediasta tiedonlähteenä saadakseen tietoa siitä miten sovittelulautakunnassa edistyttiin. Merkillistä on, että ratkaisuun ei päästy aikaisemmin. Vain kiistan osapuolet tietävät miksi näin tapahtui.

Olemme kuitenkin vihdoin saanet kuntasektorille sopimuksen, joka näkyvästi korottaa naisvaltaisten alojen ja hoitajien palkkoja. Tämä on merkittävä askel tasa-arvon edistämisessä yhteiskunnassamme.

Anna-Maja Henriksson