Ihmisiä tulisi Suomessa kannustaa suojautumaan ennakkoon sairauksia vastaan. Ylipäätänsä olisi syytä panostaa enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan terveyspolitiikassamme. Riittävä liikunta ja terveet elämäntavat ovat tässä keskeisessä asemassa. Hyvällä kansanterveydellä on suuri vaikutus maamme kilpailukykyyn. Mitä paremmin voimme ja jaksamme, sitä parempia tuloksia tulee myös työelämässä ja koulussa ja sitä korkeampi elämänlaatu yksilölle.

Sairausvakuutuslakimme on kuitenkin sikäli vanhentunut, että se sallii kustannusten korvaamisen ainoastaan sairauden hoitoon määrätyistä lääkkeistä. Laki ei siten vastaa hoitotyössä vallitsevaa nykyaikaista ajattelutapaa, jonka mukaan ennaltaehkäisevä hoito on kaikilla mittareilla mitattuna jälkihoitoa halvempaa. Sen takia meidän tulisikin saada aikaan lakimuutos.

Meillä on Suomessa hyvä kansallinen rokotusohjelma, joka tuottaa tuloksia ja josta on syytä pitää kiinni. Yli 93 % Suomen lapsista saa kaikki ohjelman rokotteet ennen kahden vuoden ikää. Ohjelmaan kuuluvia rokotteita ovat mm. Calmette (tuberkuloosi), kurkkumätä, tuhkarokko ja sikotauti. Rokotusohjelman vuotuiset kustannukset ovat noin 10 miljoonaa euroa, mikä on 0,1 % terveydenhuollon kokonaismenoista ja 1 % lääkkeiden Kela-korvauksista. Uutena tulokkaana kansallisessa rokotusohjelmassa on rotavirusrokote, jonka vuotuiset kustannukset yhteiskunnalle arvioidaan 2,6 miljoonaksi euroksi ja jonka arvioidaan ehkäisevän yli 7 500 terveyskeskuskäyntiä, yli 2 000 sairaalassaolojaksoa ja yli 3 000 poliklinikkakäyntiä.

Tässä joitakin esimerkkejä siitä, miten kustannustehokasta panostaminen ennaltaehkäisevään hoitoon voi kaikin tavoin olla. Uuden rokotteen ohjelmaan saaminen on kuitenkin pitkä ja kallis prosessi, koska rokote kokonaisuudessaan korvataan julkisin varoin, kun se on otettu ohjelmaan. Samanaikaisesti kuin kansallinen rokotusohjelma käsittää ainoastaan harvoja rokotteita, yksityishenkilö voi rokotuttaa itsensä monia sairauksia vastaan, jos hänellä on varaa siihen ja tietoa mahdollisuuksista sairaudelta suojautumiseen.

Sekä Ruotsissa että Tanskassa myönnetään kansallisen rokotusohjelman ohella sairausvakuutuskorvausta eräistä rokotteista. Tanskassa korvataan osittain influenssa-, hepatiitti B- ja pneumokokkirokotteet, kun taas Ruotsissa saa korvausta HPV-rokotteesta, eli papilloomavirusta vastaan suojaavasta rokotteesta, joka siten pienentää kohdunkaulan syöpään sairastumisen riskiä.
Tanskassa rokotteet rinnastetaan lääkkeisiin. Korvausta perustellaan sillä, että rokotus suojaa myös muita kuin rokotettua itseään ja että tämä tuottaa pidemmän päälle säästöjä.

Rokotteet tulisi siis saattaa Kela-korvauksen piiriin. Se parantaisi kansalaisten mahdollisuuksia saada rokotteita, jotka eivät kuulu yleiseen rokotusohjelmaan piiriin. Esimerkkinä HPV-rokote kohdunkaulansyöpää vastaan, matkailijarokotteet Hepatiitti A ja B, TBE-rokote puutiaisen levittämää TBE-infektiota vastaan sekä pneumokokkirokote keuhkokuume- ja korvatulehdusta vastaan. Tämä viimeinen olisi myös ojennus lapsiperheitä kohtaan jos käy niin, että rokote ei Puheetoudellisen taantuman johdosta mahdu mukaan rokotusohjelmaan jo ensi vuonna. Näin parannettaisiin rokotuskattavuutta, mikä toisi väestölle terveyshyötyjä ja yhteiskunnalle säästöjä sairaanhoidon kustannuksiin. Lisäksi rokotteiden Kela-korvattavuus myös vähentäisi kansalaisten eriarvoisuutta. Jotkut rokotteet ovat tänään niin kalliita, että vain hyvävaraisilla on varaa niihin. Päätös yksittäisen rokotteen korvattavuudesta tulisi perustua Lääkkeiden hinPuheetautakunnan päätökseen lääkkeiden korvausmenettelyä vastaavaan tapaan.

Anna-Maja Henriksson