Eduskunnassa on tällä viikolla keskusteltu valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta ilmasto- ja energiapolitiikasta. Tavoitteena on vähäpäästöinen Suomi. Käytännössä puhutaan päästöjen vähentämisestä 80%:llä prosentilla vuoteen 2050 mennessä, verrattuna vuoden 1990 tasoon. Se on kunnianhimoinen tavoite.

Mutta toki onkin niin, että planeetta Maan tulevaisuus on epävarma. Meidän tehtävänämme ja vastuullamme on elää elämämme siten, että myös tulevaisuudessa sukupolvet voivat elää, asua ja rakastaa maapallollamme. Huolehtia siitä, että maapallo, jonka jätämme perintönä, on vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin se, jossa itse saimme elää. Meidän ei tarvitse mennä kovin paljon taaksepäin aikaan, jolloin ihmisten suurin huolenaihe maapallon osalta oli, että se törmäisi toiseen planeettaan tai komeettaan. Tänään tilanne on toinen. Yhteistä planeettaamme Tellusta kohtaava uhka käsitetään nykyään ensisijaisesti tulevan ihmisen omasta toiminnasta, ja hiilidioksidipäästöt on todettu suureksi syylliseksi

On siis luonnollista, että ilmastonmuutokset huolestuttavat meitä, ja kansainvälisessä yhteisössä on yhdessä päätetty, ettei maapallon lämpötila saisi nousta kahta astetta enempää. Samalla tiedämme, että jos katsomme syvemmälle tämän päivän elämää edeltävään pitkään aikakauteen, on lämpötila myös aikaisemmin vaihdellut. On olemassa skeptikkoja jotka väittävät, ettei nyt kokemamme ole mitenkään poikkeuksellista pitemmästä aikaperspektiivistä katsottuna. Emmekä voi sulkea pois että he ovat oikeassa, mutta mitä tärkeämpää, meillä ei ole varaa ottaa sitä riskiä että he ovat väärässä! Siksi onkin tärkeää, että myös Suomella on pitkäntähtäimen ilmastopolitiikka, joka osoittaa tien tulevaisuuteen siten, että voimme noudattaa kestävää kehitystä.

Tulevaisuusselonteossa puhutaan paljon energiatehokkuuden lisäämisestä eikä siitä ole epäilystäkään, etteikö tällä alueella vielä olisi paljon voitettavaa ja kehitettävää. Mutta miten valistamme kansalaisia ja kuluttajia, ja mitä porkkanoita käytämme kestävän kehityksen kannalta viisaiden valintojen tekemiseen? Siihen työhön tarvitaan myös lisää luovuutta. Jokainen meistä pystyy omilla päivittäisillä valinnoillamme vaikuttamaan, mutta olemmeko tietoisia kaikista eri vaihtoehdoista – siitä en ole ollenkaan varma. Esimerkiksi monet suoralla sähköllä lämmitetyt Puheetot voisivat muuttua jo nyt huomattavasti energiatehokkaimmiksi jos käyttäisimme uusinta lämmönkierrätysjärjestelmää, mielellään yhdistettynä ilmalämpöpumppuun. Siinä säästäisimme sekä luontoa että rahaa kun sähkölaskut laskisivat. Tällaisiin investointipäätöksiin tarvitsemme myös kannustavia poliittisia päätöksiä. Tämän päivän kotiPuheetousvähennys on jo yksi sellainen.

Samalla on tärkeää, että energiatehokkuuden nimessä emme unohda vanhaa arvokasta rakennuskantaamme, jota käytännössä voi olla vaikeaa muuttaa nk. "passiiviPuheetoiksi", menettämättä tärkeitä kulttuurihistoriallisia arvoja. Emme saa kulkea siihen ansaan, että veropolitiikka ajan mittaan tekee suhteellisen suppean vanhan rakennuskantamme säilyttämisen kannattamattomaksi.

Anna-Maja Henriksson