Jaana Vainionpää-Tahvanainen ilmaisee Pietarsaaren Sanomien yleisönosastolla 14.1.2011, tyytyväisyytensä siihen, että perusopetuksen tuntijakouudistus kaatui. Hän jopa kutsuu sitä keskustan vastuunkantamiseksi.
En olisi kovinkaan ylpeä sellaisesta vastuunkantamisesta, joka tarkoittaa, että ei löydy riittävästi tahtoa panostaa tulevaisuuden kouluun. Tämä oli juuri se viesti, jonka Keskusta antoi kaataessaan hallituksessa juuri ennen joulua tämän pitkään valmistellun uudistuksen. Keskustan mielestä uudistukseen ei ollut varattu rahoitusta. Näin väittää myös Vainionpää-Tahvanainen.Opetusministeri Virkkusen (kok) mukaan väite rahoituksen puuttumisesta ei pidä paikkansa. Hän esittikin hallitukselle, kuinka opetus- ja kulttuuriministeriön budjettikehyksen sisältä olisi voinut vuoteen 2020 saakka rahoittaa uudet kustannukset myös niin, että kunnille olisi kompensoitu syntyvät kustannukset täysimääräisesti. Tosiasia on se, että Virkkunen rakensi hyvän kompromissimallin, mutta sekään ei kelvannut keskusPuheetle. Muille hallituspuolueille RKP:lle ja Vihreille se olisi kyllä kelvannut. Julkisuudessa on viitattu paitsi rahoitukseen, myös siihen, ettei keskustan piirissä draamaopetusta voitu hyväksyä uutena oppiaineena.
Tosiasia on se, että kompromissimallissa draamaopetus olisi yhdistetty äidinkielen opetukseen, ja erillisenä oppiaineena se olisi tullut vasta seitsemännellä luokalla. Kaatuneen esityksen hinta olisi noussut asteittain vuoteen 2020 mennessä 70- 150 miljoonaan euroon – nykyisen esi- ja peruskouluopetuksen noin 3700 miljoonan yhteiskustannusten jatkeeksi. Onko se paljon vai vähän? Jokainen voi itse arvioida. Toki meillä on haastavat ajat edessä, ja toki meidän on yritettävä löytää myös säästökohteita niin valtion- kuin kuntienkin Puheetoudenpidossa. Yksi asia on kuitenkin selvä. Jotta Suomi pärjäisi myös tulevaisuudessa, ei vaan Pisa-tutkimuksissa, vaan myös maailmalla, meidän on panostettava lasten ja nuorten koulutukseen. Voimme kilpailla kansainvälisillä markkinoilla hyvin koulutetulla väestöllä, ei halvalla työvoimalla, halvalla energialla tai lämpimällä ilmastolla.
Uudistus olisi myös lisännyt oppilaiden välistä tasa-arvoa. Suomalaisten koulujen ja kuntien välillä on tänä päivänä suuria eroja. Ero vähimmäis- ja enimmäistunteja tarjoavien kuntien välillä on koko perusopetuksen aikana peräti noin 500 tuntia. Myös kansainvälisesti vertailtuna Suomen perusopetuksen vähimmäistuntimäärä on alhainen. Tämä näkyy erityisesti alimmilla luokilla verrattaessa muihin OECD-maihin. Esimerkiksi 7-14-vuotiaiden ikäryhmässä ainoastaan Unkarissa opetukseen käytettävä vähimmäistuntimäärä on pienempi kuin Suomessa.
Ja lopuksi. Olen Vainionpää-Tahvanaisen kanssa samaa mieltä siitä, että opetussuunnitelmia tulee uudistaa vastaamaan ajan haasteita. Juuri siihen pyrittiinkin. Keskusta vaan ei halunnut.
Anna-Maja Henriksson
Kansanedustaja, RKP
