Kuntauudistuksessa on kyse hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta tulevinakin vuosikymmeniä. Sodan jälkeen ja aina tähän asti Suomen väestörakenne on ollut edullisimmillaan. Vuonna 1970 oli sataa työikäistä kohti noin 48 ei-työikäistä ja vielä 2000-luvun alussa huoltosuhde oli alle 50 ei-työikäistä sataa työikäistä kohti. Seuraavana vuosikymmenenä väestörakenne on kuitenkin muuttumassa niin, että vuonna 2020 huoltosuhteen arvioidaan olevan 65,4 ja vuonna 2030 peräti 73,0. Väestön ikääntyminen ja eliniän piteneminen ovat osoitus pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan toimivuudesta. Ongelmamme ei missään nimessä ole, että meillä olisi liian paljon vanhuksia, vaan että meillä on liian vähän nuoria ja lapsia.
Tuleva väestökehitys merkitsee kuitenkin hoivatarpeen lisääntymistä ja suurta painetta kuntien järjestämille hyvinvointipalveluille. Kuntauudistuksen tarkoitus on luoda edellytyksiä arjen turvallisuudelle. On kyse koulun, hoidon ja hoivan yhdenvertaisista palveluista koko meidän hienossa maassamme.
Valtio velkaantuu tällä hetkellä noin seitsemän miljardia vuodessa, eli ylimääräistä rahaa ei valtioPuheetoudestakaan ole löydettävissä kuntien avuksi. Mikäli mitään ei tehdä nyt, ainakin kolmasosa kunnista on suurissa Puheetoudellisissa vaikeuksissa 2020-luvulla. Kuntien väliset erot kasvaisivat. Erot veroprosentissa voisivat tulevaisuudessa olla jopa toistakymmentä prosenttiyksikköä, jos kunnat sopeuttaisivat Puheetouttaan verojaan nostamalla. Emme voi asettaa kansalaisia asuinpaikan perusteella näin eriarvoiseen asemaan eri puolella maata.
Tästä syystä toivoisin, että kunnat kannattaisivat kuntajakoselvitystä. Selvityksessä kunnat voivat yhdessä arvioida niin edessä olevia haasteita kuin oman alueensa vahvuuksia ja elinvoiman edellytyksiä. Vasta prosessin kuluessa on mahdollista vastata siihen, mitä hyötyjä ja haittoja kunPuheetiitoksessa olisi saavutettavissa. On myös reilua kertoa kunPuheetaisille mahdollisen kunPuheetiitoksen hyviä ja huonoja puolia. Vähintään tulisi tietää mistä kieltäydytään.
Kolumni Pohjalaisessa ja Pietarsaaren Sanomissa 26.2.2012
