Saattaa vaikuttaa vähäpätöiseltä kirjoittaa kolumni demokratian tilasta Suomessa samanaikaisesti, kun demokratian perusperiaatteita ja kansainvälistä oikeutta räikeästi loukataan muualla Euroopassa. Juuri tällaisessa tilanteessa on mielestäni kuitenkin arvokasta pysähtyä ja miettiä, mitkä ovat toimivan demokratian edellytykset ja miten demokratiaa voi kehittää.
Hallitus hyväksyi viime viikolla maamme ensimmäisen demokratiapoliittisen selonteon, jossa arvioitiin suomalaisen demokratian tilaa. Selvityksen mukaan Suomi sijoittuu kansainvälisessä vertailuissa maailman kärkidemokratioiden joukkoon. Suomen vahvuudet ovat vakaa poliittinen järjestelmä sekä avoin ja miltei täysin korruptoitumaton hallinto. Samalla kuitenkin kohdistuu kritiikkiä demokratian toimivuuteen. Suurimpina haasteina nähdään äänestysaktiivisuuden lasku ja osallistumisen eriarvoistuminen muun muassa alueellisesti ja eri sosioekonomisten ryhmien välillä. Nämä ovat todellisia ja tärkeitä haasteita, joihin meidän poliitikkojen on reagoitava.
Poliitikon näkökulmasta on myös huolestuttavaa, että ihmiset yhä vähemmän tuntuvat kiinnostuvan puoluepolitiikasta. Tutkijoiden mielestä tässä ei kuitenkaan ole kyse demokratian kriisistä, vaan yhteiskunnallisesta muutoksesta, jossa politiikan ja puolueiden roolit ovat muuttuneet. Ihmiset käyttäytyvät yksilökeskeisemmin, ja kansainvälistyminen vaikuttaa yhä vahvemmin poliittiseen agendaan. Kiinnostus politiikkaan välittyy entistä useammin muiden osallistumisväylien kuin puoluepolitiikan tai vaalien kautta. Kansalaiset näyttävät myös toivovan enemmän suoraa demokratiaa sekä erilaisten sähköisten vaikuttamiskanavien kehittämistä.
Juuri valmistuneen demokratiaselonteon linjauksilla hallitus pyrkii vastaamaan näihin toivomuksiin ja lisäämään äänestysaktiivisuutta. Uusia äänestystapoja, kuten nettiäänestämistä ja kirjeäänestystä ulkomaalaisille tullaan selvittämään. Suoraa demokratiaa pyritään myös kehittämään mahdollistamalla kunnalliset kansanäänestykset verkossa ja kansallisten vaalien yhteydessä. Samalla on kuitenkin syytä todeta, että uusien osallistumismuotojen käyttöönotto voi myös kasvattaa kuilua politiikkaan aktiivisesti osallistuvien ja passiivisempien kansalaisten välillä. Siksi demokratiapolitiikassa onkin panostettava kansalaiskasvatukseen, niin kouluissa kuin aikuiskasvatuksessa.
Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa osoittavat kaiken muun ohella taas kerran myös sen, että demokratiassa on otettava huomioon moniäänisyys ja kaikkien eri vähemmistöryhmien intressit. Kaikkien on saatava tuoda ideansa yhteiseen keskusteluun. Demokratia on jatkuvasti kehittyvä prosessi, johon me kaikki voimme yhdessä vaikuttaa.
