Uudet tuulet puhaltavat politiikassa

Viime kuukaudet ovat politiikan saralla olleet hyvin intensiivisiä. Ensin käytiin eduskuntavaalit, sen jälkeen hallitustunnustelut, ja hallitusneuvottelut ovat parhaillaan käynnissä. Muutama viikko vaalien jälkeen hallitustunnustelija, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä valitsi hallituskumppaneikseen perussuomalaiset ja kokoomuksen. Hallitusneuvotteluja käydäänkin nyt Sipilän, Timo Soinin ja Alexander Stubbin johdolla.

Oman puolueeni RKP:n osalta tämä siis tarkoittaa, että olemme ensimmäistä kertaa 36 vuoteen joutumassa oppositioon.  Näin siitä huolimatta, että RKP teki parhaan vaalituloksensa sitten vuoden 1991. RKP:n äänimäärä kasvoi koko maassa noin 19 000 äänellä, ja täällä Vaasan vaalipiirissä noin 2 400 äänellä. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän paikkamäärä eduskunnassa pysyi ennallaan.  Jatkamme siis edelleen 10 kansanedustajan voimin.

RKP:n vaalivoitolla ei lopulta ollut mitään merkitystä hallitusta muodostettaessa. Demokratian näkökulmasta on ikävää, että Sipilän keskusta ei halunnut muodostaa hallitusta, jossa mukana olisi ollut vaalien kaksi muuta voittajaa, eli RKP ja vihreät, tai edes jompikumpi näistä. Sekä perussuomalaiset että kokoomus hävisivät niin äänissä kuin edustajapaikoissa.

Sipilän valitsema hallituspohja osoittaa selkeästi, että hän hinnalla millä hyvänsä halusi saada Soinin johtaman populistispuolueen mukaan hallituksen. Ilmeisesti Sipilällä on vankka usko siihen, että Timo Soini onnistuu pitämään eduskuntaryhmänsä kasassa myös tiukan paikan tullen.

Mielenkiintoista on esimerkiksi seurata miten perussuomalaisten kannattajakunta tulee suhtautumaan tulevan hallituksen äsken julkaistuihin EU-linjauksiin, jotka poikkeavat merkittävästi siitä linjasta, mitä perussuomalaiset itse ajoivat äänekkäästi koko viime vaalikauden ajan ja myös eduskuntavaalikampanjassaan.

Mitä muuta tulevasta hallituspohjasta sitten voi sanoa? Meidän pitää tietenkin ensin tutustua rauhassa hallitusohjelmaan, mutta selvää lienee ainakin se, että uusi hallitus tulee olemaan aimo annoksen konservatiivisempi, kuin mihin me olemme olleet tottuneita viime vaalikausien aikana. Myös jo julkistetut linjaukset maahanmuutosta osoittavat, että suunta on muuttumassa tiukemmaksi.

Samalla kun hallitusneuvottelut jatkuvat Smolnassa, on pakolaistilanne Välimerellä edelleen äärimmäisen vaikea. Kuolonuhrien määrä on noussut hälyttävästi. Suomi ei siksi voi vain kääntää selkäänsä akuutissa hädässä oleville ihmiselle. Meidän on kannettava kansainvälinen vastuumme muiden EU-maiden kanssa.

Komissio on esittänyt, että EU:n jäsenmaiden tulisi vastaanottaa 20 000 pakolaista lisää EU:n ulkopuolelta. Pakolaiset sijoitettaisiin tasapuolisesti jäsenmaihin. Suomen kiintiö tästä määrästä olisin noin 300 pakolaista. Mielestäni tämä ei ole millään tavalla kohtuutonta Suomen kannalta.

Suomi tarvitsee muutenkin lisää maahanmuuttajia tulevaisuudessa, jotta voimme pitää hyvinvointiyhteiskuntamme pystyssä. Tämä on osoitettu monessa tutkimuksessa. Toivon, että myös tuleva hallitus tiedostaisi tämän.  

Yksi asia on kuitenkin varma. RKP tulee, tällä kertaa oppositiosta käsin, jatkamaan työtä avoimen, suvaitsevaisen ja yrittäjäystävällisen Suomen puolesta.

Anna-Maja Henriksson

Oikeusministeri (RKP)