Tämä vuosi on ollut hyvin erikoinen. Maailma ei ole entisellään. Syyrian sota, Ukraina-kriisi, pakolais-kriisi ja terrorismi sekä Suomen Puheetous, ovat olleet uutisotsikoissa läpi vuoden. Eduskuntavaalit pidettiin huhtikuussa, ja itse vaihdoin oikeusministerin salkun Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtajuuteen. Roolit vaihtuivat myös siinä mielessä, että edellisen kauden oppositiopuolueet Keskusta ja Perussuomalaiset päätyivät hallitukseen Kokoomuksen kanssa, ja RKP oppositioon ensimmäistä kertaa 36 vuoteen.

Tällä viikolla eduskunta on tehnyt tärkeitä päätöksiä ensi vuoden Puheetousarviosta. Valitettavasti hallitus, mukaan lukien Keskusta on leikkaamassa rajusti koulutuksesta ja päivähoidosta. RKP ei halua leikata lapsilta ja nuorilta. Vaihtoehtobudjetissamme olemme näyttäneet, että priorisoimalla toisin olisi mahdollista välttää nämä ikävät säästöt opetuksesta ja varhaiskasvatuksesta sekä nuorisotakuusta. Me olisimme myös olleet valmiita kohdentamaan varoja yksinhuoltajiin ja eläkeläisiin. Hallituksen päätös lakkauttaa Aura-kuntoutus ennen kuin se edes oli päässyt kunnolla alkuun on myös lyhytnäköistä politiikkaa.

Tarvitsemme työmarkkinauudistuksia. Olisimme valmiita uudistamaan ansiosidonnaisen päivärahajärjestelmän Tanskan mallin mukaan. Olemme myös peräänkuuluttaneet enemmän mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen. Tältä osin on hyvä, että hallitus nyt lähtee selvittämään sitä. Myös nuorten pääsyä työmarkkinoille olisi syytä helpottaa, ottamalla käyttöön ns. mini-jobs malli Saksasta. Avain Puheetouden nousuun, on löydettävissä ainoastaan työn avulla. Sen takia näemme, että verotuksen pitää kannustaa työn tekemiseen ja yrittämiseen. Vaihtoehtobudjettimme löytyy verkosta sivulla www.sfp.fi.

Eduskunnassa vallitsee yksimielisyys siitä, että tarvitsemme Sote-uudistuksen. Meidän on tehtävä muutoksia, jotta pystymme takaamaan yhdenvertaiset mahdollisuudet jokaiselle suomalaiselle korkeatasoisen hoidon ja hoivan saamiseen.

OECD julkaisi äskettäin sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan raportin. Siitä ilmenee, että perusterveydenhuollon palvelujen saatavuus on ongelmallisempaa Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa. Tähän pitäisi nyt toden teolla kiinnittää huomiota. Olen kuitenkin nyt hyvin huolissani siitä, että hallituksen ajamaa uudistusta ajetaan erikoissairaanhoidon ehdoilla, koska uskotaan, että siinä olisi suurimmat säästöt saavutettavissa. Vaarana on, että sekä sosiaalihuolto että perusterveydenhuolto jäävät peräksi kulkijoiksi.

Keskustelua seuratessa vaikuttaakin välillä siltä, että uudistus on tehtävä pelkästään kustannusten säästämiseksi. Uudistus ei kuitenkaan saisi johtaa sairaaloiden lakkauttamiseen ja eriarvoisuuden lisääntymiseen.

Ruotsissa on lähes 60 sairaalaa, joissa on ympärivuorokautinen kirurginen päivystys, Norjassa 39 ja Tanskassa 25 sairaalaa. Hallitus haluaa Suomeen ainoastaan 12 sairaalaa, joissa on täysimittainen ympärivuorokautinen päivystys. Maantieteellisesti paljon pienemmällä Tanskalla on siis kaksi kertaa enemmän ja Norjalla kolme kertaa enemmän sairaaloita, joissa on päivystys ja synnytyksiä. Kun onnettomuus tapahtuu, lopputulos riippuu ajasta. Tämä tarkoittaa mahdollisimman nopeaa hoitoon pääsyä. Jotta tässä onnistuttaisiin, on turvattava pelastushelikoptereiden, ambulanssien ja riittävän lähellä olevien sairaaloiden saatavuus. Hallituksen onkin syytä ottaa oppia naapurimaistamme ja jatkovalmistelussa taattava jokaiselle suomalaiselle oikeus sairaalahoitoon kohtuullisen etäisyyden päässä ja molemmilla kansalliskielillämme. On ilman muuta selvää, että sekä Kokkolan että Vaasan keskussairaalaa tarvitaan tulevaisuudessa, ja myös Pietarsaaressa on oltava ympärivuorokautinen yleispäivystys.

Toivotan kaikille lukijoille oikein rauhallista Joulua ja Hyvää uutta vuotta.

Anna-Maja Henriksson

Kansanedustaja, RKP