Tein toukokuussa virkamatkan Mosambikin pääkaupunkiin Maputoon. Tämä oli ensimmäinen vierailuni Afrikassa. Mosambik on yksi Suomen pitkäaikaisimmista kehitysyhteistyö kumppaneista.

Matkani tarkoitus oli käydä keskustelua oikeusvaltioperiaatteesta, hyvästä hallinnosta ja ihmisoikeuksista. Itselleni oli myös erityisen tärkeää nostaa esille naisten ja lasten asema. Vierailun aikana tapasin muun muassa oikeusministerikollegani, kauppa- ja teollisuusministerin sekä parlamentin varapuhemiehen.

Tulevaisuuden kauppasuhteiden ja Suomen yritysten kannalta Afrikka on kiinnostava alue. Siksi oikeusvaltiokehitys ja työ korruptiota vastaan on erittäin tärkeätä. Tämän takia keskustelin myös näistä aiheista tavatessani kollegoitani.

Tapasin myös Mosambikin oikeusasiamiehen, joka on vasta aivan vastikään aloittanut toimintansa. Todella kiinnostavaa oli myös tavata vuonna 2012 perustetun kansallisen ihmisoikeuskomission edustajia. Nämä instituutiot ovat erittäin tärkeitä Mosambikin oikeusvaltiokehityksen kannalta. On selvää, että  komissiolla ja oikeusasiamiehellä ei tule olemaan helppoa lähitulevaisuudessa. Osittain tämä johtuu niukoista resursseista ja osittain vaikeudesta tavoittaa kansalaiset. Maassa, jossa moni on edelleen luku- ja kirjoitustaidoton, vaaditaan paljon, että kansalaiset olisivat tietoisia perusoikeuksistaan.

Yksi liikuttavimmista kokemuksista matkan aikana oli vierailu kalastajakylä Costa do Solissa sijaitsevassa orpokodissa. Tämä orpokoti on osa erään vapaaehtoisjärjestön ”Lasten kylä” projektia. Sain tutustua orpokodin koululuokkiin, majoitustiloihin, kanalaan, koulupihaan ja kirjastoon. Tytöt opettelivat ompelemaan vanhoilla Singer polkukoneilla, ja olivat iloisia siitä. Lapset myös esiintyivät tanssimalla, laulamalla ja näyttelemällä.

Moni lapista oli joutunut kärsimään paljon jo nuoressa iässä. Tunsin kuitenkin, että lapset viihtyivät orpokodissa ja, että heistä pidettiin hyvää huolta. Tämäntyyppinen vapaaehtoistyö on korvaamattoman arvokasta näiden lasten tulevaisuuden kannalta.

Ajatuksia herättävää oli myös vierailu kahdessa koulussa Chamanculossa, joka on yksi Maputon köyhimmistä kaupunginosista. Koulua käytiin kolmessa vuorossa. Toisessa koulussa oli 2 700 oppilasta, noin 50 per luokka. Sain henkilökohtaisesti nähdä miten Chamanculon asukkaat asuvat hyvin vaatimattomissa olosuhteissa. Köyhyys oli silmiinpistävää. Huomionarvoista oli kuitenkin, että paikalliset lapset iloitsivat kovasti koulunkäynnistä. Mutta aiheuttaa kyllä paljon mietittävää, että moni ihminen joutuu asumaan niin alkeellisesti, ilman vettä ja sähköä, maalattioilla ja peltiseinien välissä. Mitään mainittavaa terveydenhuoltoa ei myöskään ole saatavilla köyhimmissä slummeissa. Omat ongelmamme kotona tuntuivat aika pieniltä, kun seisoi siellä keskellä kurjuutta.

Nämä vierailut vahvistivat vakaumustani siitä, että koulutus on asia, josta meidän ei tule tinkiä. Kaikilla lapsilla tulisi olla oikeus hyvään kouluun, taustasta riippumatta. Tämän päivän lapset ovat huomisen aikuisia, eli tulevaisuutemme. Näin on myös Mosambikissa. Suomen kehitysavulla juuri koulusektorilla on suuri merkitys, siitä on konkreettisia tuloksia.

Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri RKP